Hesarissa on tänään keskusteltu WSOY:n katastrofista, joka näyttää kiinnostavan - klikkausmääristä päätellen - kirjallisuusmaailman lisäksi myös tavallisia ihmisiä.

Ymmärrän about kaikkia tuohon ketjuun kirjoittaneita ihan hyvin. Ymmärrän Oksasen vastustajia, Oksasen puolustajia, Eijkensin vastustajia ja Eijkensin puolustajia. Joo hei, mä ymmärrän mielestäni yleensäkin ihmisten tekemisiä kohtuullisen hyvin, kiitos siitä viisivuotiselle koulutukselle ja sitä seuranneille työvuosille.

Samaa mieltä olen Eijkensin puolustajien kanssa. Tuossakin keskustelussa aktiivisesti lienevät mukana protestoimassa kirjallisuudesta kiinnostuneet ihmiset, jotka ovat melko pieni osa suomalaisista. Eijkens puhuu suurien massojen tavoittamisesta: sellaisesta, mitä kotimainen kaunokirjallisuus ei minun tietääkseni ole tehnyt melko pitkään aikaan.

Poislukien harvat oksaset ja tervot. Eli ne persoonat.

Juoksentelee paljon ajatuksia aiheesta... Esimerkiksi se, että pohdin, onko se oikeasti kirjailijoilta pois, jos panostetaan parhaiten myyviin kirjailijoihin. Siis pitkällä tähtäimellä onko se heiltä pois.

Kulttuurisia arvoja kannattaa ilman muuta vaalia - mutta mä uskon, että markkinat hoitavat senkin asian itse. Se on nähtävissä mielestäni suomalaisessa ruokakulttuurissa (kiitti isä!), joka on vuosikymmenien ajan ollut surkeata einesmoskaa. Nyt sitten aivan viime vuosina on alettu puhua yhä enemmän lähiruoasta, ruoan laadusta. Aika aikaa kutakin, tai miten se nyt menee.

Porvarismi ei oikeastaan ole muuten kovin kaukana evoluutiobiologiasta...

Haa, menipäs korkealentoiseksi!

Anyways. Joku tuolla keskustelussa sanoi jokseenkin, että on hölmöä kuvitella yhdenkään suuren konsernin pyrkivän mihinkään muuhun kuin hyvään tulokseen. Niinhän se on, ja koskeehan se sitä paitsi kaikkia yrityksiä. Kaikki haluavat viivan alle plussaa ja siihen pyrkivät parhaaksi näkemillään tavoilla. Markkinatalous taas sitten ohjaa korjausliikkeisiin: kun joku taktiikka ei tuo tulosta, vaihdetaan taktiikkaa. Toiset siitä odotusaikana hermostuu enemmän ja toiset vähemmän.

P.S. Mun isä on siis valtava ruokailija. Hmm, toi ei kuulostanut ihan oikealta. Ei se kovin valtava ole, mutta sillä on valtava mielenkiinto ruokiin. Ja on se kyllä hyvä kokki!