Juha Vuorinen, tule, valkealla ratsullasi!
Hyvä Juha Vuorinen! Pyydän sinulta suuria, koska uskon sinuun. Olet toimelias mies ja menestyvä kirjailija, joka on onnistunut ansaitsemaan työllään ja murtanut muureja kustannusalalla.
Olen muuten pirun harmissani, että ehdit valloittaa ABC-asemat. Se ei ollut juolahtanut mulle mieleenkään. Pointseja kotiin!
Tämän kehuskelun jälkeen pyydän, hyvä Juha Vuorinen: Voisitko perustaa Suomeen uuden kirjailijaliiton?
Sellaisen, joka liittäisi yhteen kirjailijoita, jotka haluavat elää omalla työllään eikä saavuttamattomilla apurahoilla. Uusi kirjailijaliitto voisi ensi töikseen neuvotella paremmat lainauskorvaukset, ja kerron nyt heti miksi.
Tapasin tänään mieheni sukulaisia. Tavallisia, kolmikymppisiä, nelikymppisiä, viisi- ja kuusikymppisiä eteläpohjalaisia perusjaanoja. Terveydenhoitajia, ensihoitajia, koulunkäyntiavustajia, siivoojia, keittäjiä, pankkineitejä - ja oli siellä muuten yksi Helsinkiin muuttanut ekonomikin joukossa. Kysyin, mikä olisi heidän mielestään reilu korvaus kirjailijalle siitä, että hänen kirjansa lainataan kirjastosta.
Useimpien mielestä reilu korvaus olisi euro per laina. Halvimmillaankin mieheni kummitäti puhui 20-30 sentistä per laina.
Totuushan on, että kirjailijalle maksetaan yksi sentti lainaa kohden. Tämän totuuden kuullessaan nämä kirjaston käyttäjät nauroivat, pöyristelivät ja hämmästelivät. Että voiko olla totta.
Lukijat siis haluaisivat palkita kirjailijan. Viime päivien keskusteluissa (ensin omassa blogissani, sitten Kirsti Ellilän blogissa, sitten Pasi Ilmari Jääskeläisen blogissa) on käynyt ilmi, että monet kirjailijat itse eivät sitä palkkiota oikeastaan kaipaa. Heille tuntuu riittävän, että kirja on kirjaston hyllyssä tai mieluummin jonkun kotona luettavana. He pitävät kirjastoa markkinointikanavana: moni kuulemma ostaa kirjan kotihyllyyn luettuaan sen ensin kirjastossa.
Ai niin, kysyin sitäkin. Itseltäni, mieheltäni, anopiltani ja kälyltäni, jotka olivat paikalla siihen aikaan. Että kuinka moni on ostanut kirjan luettuaan sen ensin kirjastossa. Käly muisti hetken mietittyään ostaneensa kerran divarista yhden kirjan, jonka oli lukenut kirjastoslainana. Minäkin uskon pari kertaa hankkineeni alelaarista jo ennalta tutun kirjan. Anoppi ei ollut tehnyt sitä koskaan, eikä mieheni. Yhteenlaskettu kirjastolainojemme määrä lienee useissa tuhansissa, joista siis 3-4 tapahtumaa on johtanut second hand shoppingiin.
Voi, Juha Vuorinen, minä ja muut köyhät kirjailijat tarvitsemme sinua kipeästi! Liityn uuteen liittoon heti, nousen barrikadeille kanssasi, taistelen tuulimyllyjä vastaan, potkin vastavirtaan!
Muuten. Kysyin tätä samaa - siis sitä, mikä olisi oikeudenmukainen korvaus kirjastolainasta - appiukoltani, taidemaalarilta ja vapaapäivämuusikolta. Hänellä on pienimuotoinen blues-bändi, joka keikkailee silloin tällöin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella. Appiukko vastasi niinikään, että reilu korvaus kirjan lainauksesta olisi euro, ja nauroi sentille.
Sitten hän kertoi pienimuotoisen blues-bändinsä saamista Teosto-korvauksista. Hän (kappaleiden tekijä) sai korvauksia edellisvuodelta 300 euroa. Appiukko veisteli ulkomuistista suuntaa-antavia lukuja soittokertakohtaisista korvauksista: paikallisradiosta korvaus on noin 20-30 euroa per soittokerta, valtakunnallisesta radiosta noin kaksinkertainen hinta.
Google vahvisti nämä suuntaa-antavat arviot kahdella linkillä: 1 ja 2.
Huomauttaisin tässä vaiheessa, että anonyymi kirjailijatar Laura Saari kertoi saaneensa lainauskorvauksia yhdeltä vuodelta 31 euroa, kun hänen kirjansa olivat käytännössä koko ajan lainassa. Kirjastojen nettisivuilla on myönnetty, että noin 2000 lainauskertaa johtaa 20 euron Sanasto-korvauksiin kirjailijalle.
Juha Vuorinen. Nyt jo rukoilen sinua. Tee tälle asialle jotain. En tiedä, pystyykö, haluaako tai ennen kaikkea voiko kukaan muu sille tehdä mitään. Jonkun eturivissä on alettava mylviä, jotta me aloittelijat ja muut takariveissä voimme yhtyä huutokuoroon.
Peace out. Mun numerot ja osoitteet löytyy nettisivuilta, niin voidaan liittyä toisiimme.
P.S. En ole katkera muusikoille enkä Teostolle. Job well done! Työstä pitää saada korvaus!
P.P.S. Pahoittelut niille, jotka ovat kiukustuneet, pöllämystyneet tai pahoittaneet mielensä siitä, että tällaisesta asiasta kehtaa esikoiskirjailija valittaa ja herättää keskustelua. Emmä sille mitään voi, kun on asuntolaina maksettavana ja kolme suuta ruokittavana.
Blogi on siirtynyt osoitteeseen http://hennahelmi.fi/minusta-tulee-kirjailija/. Voit kommentoida kirjoituksia uudessa osoitteessa. Täällä kommentteja ei enää päivitetä.
♦ ♦ ♦
Kirjailijaliitto on toki ongelmallinen instanssi, koska se ei halua riveihinsä muita kuin kokeneita tekijöitä, ja jättää esikoiskirjailijt, jotka eniten liiton tukea tarvitsisivat, oman onensa nojaan. Silti näkisin kirjailijaliiton kautta vaikuttamisen luonnollisimpana väylänä. Tai jos kirjailijaliitto ei ole kiinnostunut, sitten voi toki uuden liiton perustaa. Tosin veikkaan, että kirjailijaliitto on erittäin kiinnostunut, mutta toteaa, ettei sillä ole keinoja korvauksien ylöspäin hinaamiseksi. Mitä keinoja uudella liitolla olisi, joita nykyisellä liitolla ei ole? Tietenkin lukuisten kirjailijoiden kielto teostensa kirjastokäytölle nykyisellä korvaustasolla voisi olla tällainen keino, mutta moniko kirjailija olisi valmis lähtemään mukaan sellaiseen kapinaan? Joka tapauksessa, jos katsot uuden liiton tarpeelliseksi, miksi et perustaisi sellaista itse?
No, ainakin menetät lukijoita. Tiedän, että en tule ostamaan kirjaasi, mutta olen ajatellut, että voisin ainakin vilkaista sitä kirjastossa. Mutta ei sitten, jos koet sen jotenkin riistona. Pidä vaan kirjasi, lupaan, etten lainaa sitä kirjastosta tai mainosta sitä muille eteenpäin! (On muuten tosi toimivaa tämä markkinointisi, itseltäni katosi täydellisesti kiinnostus kirjasi lukemiseen.)
kairo ja JussiK: Sanottakoon ensin, että mun nähdäkseni ei ole kirjailijoiden tehtävä ratkaista yksin, mistä rahoitus tulee. Meillä on kunnallispäättäjät ja virkamiehet sekä päättäjät valtion tasolla asti, joiden tehtävä (jopa palkallinen!) on ratkaista kunnan ja valtakunnan tulonjaolliset ongelmat. Mutta joka tapauksessa itse olen ehdottanut ratkaisuksi kirjastoon vuosittaista käyttömaksua, josta vähätuloisimmat voisivat saada vapautuksen. En innostu kertakorvausmaksusta, koska luulen, että sillä olisi lukemista vähentävä vaikutus: se ei hyödyttäisi lukijaa, kirjailijaa eikä yhteiskuntaa. Sen sijaan vuosimaksu voisi jopa lisätä kirjaston käyttöä, kun ensi-inhosta päästäisiin yli. Eli kun vuosimaksu olisi kertaalleen maksettu, olisi isompi motivaatio käyttää kirjastoa niilläkin, jotka käyvät siellä harvakseltaan.
Arska: Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että jo olemassaoleva ammattiyhdistys olisi paras taho ajamaan ammattia harjoittavien etua. Siinä on vaan tuo hahmottelemasi ongelma: kirjailijoilla ei ole ammattiyhdistystä. Kirjailijaliitto on jonkinlainen seura, johon hyväksytään jäseniä heidän halunsa mukaan, minkä lisäksi se näyttää ainakin nykykokoonpanossaan olevan sangen aikaansaamaton ja ymmärtääkseni riitaisakin ryhmä. Olen lukenut Juha Vuorisenkin tämän joskus havainneen, minkä vuoksi arvelin, että hänellä voisi olla mielenkiintoa uuden ja tehokkaan yhdistyksen perustamiseen. Ainakin Vuorisella on rohkeutta ja maalaisjärkeä. Jouko Ahosen voisi silti palkata johtajaksi... No, se on luonnollisesti enemmänkin hatara vitsi ;) Mutta siihenkin olisi enemmän toivoa, jos Vuorinen olisi uuden yhdistyksen eturintamassa!
Kysyit, Arska, myös sitä, miksen perustaisi itse uutta liittoa. Mulla ei ole siihen resursseja tässä vaiheessa elämää: ei ole kontakteja eikä nimeä, eikä mun työaikakaan siihen riittäisi. Tällaiseen projektiin tarvittaisiin näkyvä kirjailija, jota olisi meidän muiden helpompi lähteä seuramaan.
Pohdit, Arska, vielä sitäkin, mitä vaikuttamisen keinoja olisi nykyisellä tai uudella liitolla. Jo pelkkä asian tuominen julkisuuteen riittäisi, ainakin ylläolevilla perusteilla. Eivät kirjaston käyttäjät tiedä, miten naurettava kirjailijan saama korvaus on - kun siitä rummutettaisiin riittävästi, saataisiin vähintään aikaan julkista keskustelua ja mahdollisesti muutoksia.
Anonyymi: Olet käsittänyt minut aika väärin. En ole koskaan esimerkiksi sanonut, etten haluaisi kirjojani kirjastoon - enkä sitä, että riistäisit minua kun vilkaiset kirjaa kirjastossa. Kehottaisin lukemaan itse kirjoittamani viestit uudelleen - etenkin muissa blogeissa on ilmeisesti suuhuni (tai no, näppikselleni!) pantu sanoja, joita sieltä ei ole tullut.
P.S. Jos joku ei vielä ole googlettanut, kuka on Jouko Ahonen, niin hän on siis Paperiliiton puheenjohtaja. Yknow, se pulska kaveri, joka on hankkinut jo ennestään hyvin palkatuille paperimiehille ja -naisille muikeita parannuksia työsuhde-etuihin muun muassa rohkealla lakkoilulla.
Kehotan, että luet itse joskus vanhoja tekstejäsi ja katsot, että mitä tulikaan sanottua. Kirjoitat aina ensin ja jos joku tarttuu sanomisiisi alat perääntyä "se oli vitsi" tai "ei pidä ottaa kirjaimellisesti". Vaikea tietää mitä oikein tarkoitat kun itse muutat sanomisiasi koko ajan.
No, tuo kirjastojen käyttömaksujen vaatiminen oli kyllä viimeinen niitti. Nyt katosi viimeinenkin sympatia sinua kohtaan. Varmasti en edes vilkaise kirjaasi päin sen ilmestyttyä. Toivottavasti eivät muutkaan.
http://kirjailijaksi.vuodatus.net/blog/2603786#comments
Eurosentti per laina - eli pienin rahayksikkö jonka teknisiin järjestelmiin saa menemään - mitä muuta se on kuin riistoa?
Järjestelmää pitää ja saa kritisoida. Historian saatossa on toki ollut sellaisiakin järjestelmiä joita ei ole saanut kritisoida, kuten Neuvostoliitto, DDR ja Kekkonen. Lisätäänpä listalle Suomen kirjastolaitos.
Olen seurannut viime päivien keskustelua tarkasti ja pyhää lehmää on todellakin loukattu. Mainittu käyttömaksu on minusta vain yksi vaihtoehtoinen tapa lisätä kirjastojen rahoitusta ja sitä kautta nostaa kirjailijakorvauksia - tapoja on myös monia muita.
Sellainen käsitys on väärä. Minä sanoin heti ensimmäisessä aiheesta kirjoittamassani viestissä, että tarkoitus ei ole loukata lukijoita eikä kirjaston henkilökuntaa, vaan riistävää maksujärjestelmää ja sen suojelijoita.
Anonyymi: "Kirjoitat aina ensin ja jos joku tarttuu sanomisiisi alat perääntyä 'se oli vitsi' tai 'ei pidä ottaa kirjaimellisesti'. Vaikea tietää mitä oikein tarkoitat kun itse muutat sanomisiasi koko ajan."
Emmä kyl ny oikeen tunnista itseäni tuosta. Täytyy tarkastella postauksiani. Joskus kyllä selvennän tarkoitusperiäni - esimerkiksi yllä sitä, että Jouko Ahonen oli vitsi. Se oli sitä jo alunperin, mutta nettiviesteissä viesti joskus tulee perille erilaisena kuin ajattelin, jolloin selvennys on tarpeen. Huumori on kauhean vaikea laji, sarkasmi vielä vaikeampi! En oikein osaa!
Anonyymi: "No, tuo kirjastojen käyttömaksujen vaatiminen oli kyllä viimeinen niitti. Nyt katosi viimeinenkin sympatia sinua kohtaan."
Ymmärränkö siis oikein, että arvostat kirjailijoiden työtä niin vähän, ettet suostu maksamaan siitä senttiäkään omasta taskustasi? Muthei, onneksi mulla riittää sympatiaa sinullekin! Se on ilmaista! :)
Right on! Jo näissä keskusteluissakin eri blogeissa on vaihtoehtoina vuosimaksulle mainittu kirjojen ns. vuokraus sekä harkinnanvaraisten apurahojen lakkauttaminen kokonaan (ja siirtäminen kirjastomäärärahoiksi, ilmeisesti). Kirsti Ellilän blogin kommenteissa mainittiin myös vaihtoehtona se, että kaikki kirjoituskilpailut lakkautettaisiin, ja niiden rahat osoitettaisiin kirjailijoille työskentelyapurahana. Siinäkin ajatuksessa oli innovaatiota, vaikka en itse pidäkään harkinnanvaraisista tuista.
Lisäksi on esitetty, että lainauskorvauksiin voisi löytyä lisää rahaa vaikka polttoaineveroista - itse en pidä sellaisia tulonsiirtoja hirveän järkevinä, mutta mä en siis ole mikään poliitikko! He pohtikoon tällaiset jutut. Mä haluan vaan korjata tuon järkyttävän epäkohdan kirjailijoiden osalta!
Mutta laaja ilmainen kirjastolaitos on jotain mistä maamme voi olla ylpeä, tällaista ei muualta löydy. Ilmainen kirjasto on tärkeä koko kansalle, mutta erityisesti heille, joilla ei ole rahaa ostaa kirjoja kirjakaupoista. Ilmainen kirjastolaitos on demokratiaa ja auttaa lapsiperheitä, opiskelijoita, työttömiä ja ihan niitä perusjaanojakin pysymään elämässä kiinni. Et taida tuntea kirjastolaitosta ja sen yhteiskunnallista asemaa kovin hyvin, kun ehdotat sen maksullisuutta. Mutta ai niin, sinuahan ei kirjallisuus sinällään kiinnosta pätkääkään, vain oma kirjasi ja sen myyntiluvut.
Toikin on oikein hyvä ehdotus! Tosin puoli vuotta on lyhyt aika, jos yksi laina-aika on kuukausi.
http://kirjailijaksi.vuodatus.net/blog/2608128