Rahaa vaan virtaa kirjailijoille
Salaperäinen kirjailijatar Laura Saari kirjoitti mulle avoimen kirjeen. Siinä oli paljon kommentoitavaa, otetaan yks asia kerrallaan!
Tärkein ensin. Kun nyt kerran kirjailijan jättiansioista jo oli puhe.
"Kirjaani on kuitenkin luettu huomattavasti enemmän kuin myyty, kiitos suomalaisen, sinänsä ihan mainion kirjastolaitoksen. Ensimmäiset viikot Tampereen kaupunginkirjaston parikymmentä kappaletta olivat jatkuvasti menossa ja niitä lainataan edelleen koko ajan. Maksaahan Teosto toki korvauksia lainauksista kirjailijoille: itse sain koko Suomen lainoista (ja mukana on myös jokunen muu, toisella kirjailijanimellä julkaistu teos) melkein 31 euroa, bruttona tietenkin. Pitäisiköhän ostaa sijoitusasunto? Vaikka linnunpönttö?"
Siis mitä hittoa, 31 euroa?! Mulla on ollut tietysti oletusarvo, että kirjojen lainaamisesta maksetaan jotain - mutta 31 euroa?
Siispä googletin.
Ensimmäisenä sanalla "kirjastokorvaus", jonka luulisi olevan, no, korvaus siitä, kun joku lainaa kirjasi kirjastosta. Kappas vaan, ei se olekaan! Sillä tarkoitetaankin näitä vastikään uutisoituja kirjallisuuden valtion taiteilija-apurahoja. Kjell Westö sai 5-vuotisen apurahan eikun, siis, kirjastokorvauksen.
Uusi yritys.
Googletin "lainauskorvaus". No nyt onnasi. 31.3.2010 on maksettu historian ensimmäiset lainauskorvaukset, jotka perustuivat vuoden 2007 lainaustietoihin. Siis hetkonen. Ansio tulee kolme vuotta tuotteen valmistumisen jälkeen. Ja sitä on ylipäänsä ensimmäistä kertaa maksettu vuonna 2007, kun EU pakotti.
Haloo, kirjailijaliitto, haloo?! Olen joskus moittinut oman alani ammattiliittoa lammasmaisuudesta, mutta tämähän nyt kiehahtaa ihan yli. Jouko Ahonen kirjailijaliiton johtoon ja heti!
Suomalainen kirjasto kuulostaa ihan Spotifylta! Spotifyhan tunnetusti maksoi yli miljoona kertaa kuunnellusta ihanankamaluudesta - eli Po-po-po-po-po-poker facesta - huikeat 112 euroa sen esittäjälle eli Lady K... Gagalle. Muun muassa suomalaiset Sakara Records sekä Johanna-kustannus vetivät jossain vaiheessa kaiken materiaalinsa pois Spotifysta.
Onko kukaan kirjailija vetänyt materiaaliaan pois kirjastosta, jos sieltä saa noin käsittämättömän pieniä lainauskorvauksia? Ja jos ei, niin miksei?
Spotify saa vähän syntejään anteeksi, koska se on aloitteleva ja kehittyvä palvelu. Maksujärjestelyt tulevat varmaan muuttumaan palvelun vakiintuessa. Mut tää kirjastojuttuhan nyt on sitten ollut ihan valtion järjestämää ja tukemaa kirjailijan kuppaamista jopa 200 vuoden ajan. Oikeesti, eikö kirjailijaliitto ole tehnyt asialle mitään? Lisäsyitä olla liittymättä kyseiseen elitistiseuraan.
Muuten, mitään virallista sentti- tai euromääräistä perustetta korvausten maksamiselle ei edes Sanaston ry:n sivuilta löydy, tai ainakaan minä en löydä sitä etsimistäni paikoista (Sanasto on ilmeisesti Teostoa vastaava laitos kirjailijoille, tämä tiedoksi asiaa tuntemattomille kuten minulle). Kirjastot kertovat, että 20 euroa per vuosi saa, jos tekijän kirjoja lainataan noin 2000 kertaa vuoden aikana. Muutama kirjailija on kommentoinut tuohon tiedonantoon, että varsinaista riistoa on.
Sanasto(ko?) tosin rohkeasti ilmoittaa, että jopa 10 000 euroa voi vuosittaista lainauskorvausta tulla jollekin tekijälle. Eli sille, jonka kirjoja lainataan miljoona kertaa vuodessa.
Millainen olisi muuten kirjailijoiden lakko? Onhan Hollywoodkin ollut lakossa. Mut kärsisikö siitä kukaan muu kuin kirjailijat itse, heh heh.
P.S. Kenenkään kirjastonkäyttäjän ei pidä tästä postista hermostua. Vika ei ole käyttäjässä eikä tuottajassa, ei viattomassa lainaajassa eikä kirjaston tädissä eikä sedässä, vaan maksajassa ja tämän maksujärjestelmän suojelijoissa!
Blogi on siirtynyt osoitteeseen http://hennahelmi.fi/minusta-tulee-kirjailija/. Voit kommentoida kirjoituksia uudessa osoitteessa. Täällä kommentteja ei enää päivitetä.
♦ ♦ ♦
Minusta on hienoa, että meillä on ilmainen ja lukijan kannalta tasa-arvoistava kirjastolaitos. Ilman sitä olisi valtaosa lukemistani kirjoista jäänyt lukemattomiksi. Mutta systeemi on hölmö. Kun ollaan näin pienellä kielialueella, kirjoittamisella elää kourallinen ihmisiä. Muut ovat riippuvaisia juurikin noista apurahoista, esim. mainitsemasi kirjastokorvaukset. Ongelmallista on, että ne ovat harkinnanvaraisia, ja kun ei ole olemassa selkeää pisteytyssysteemiä, aika pieni porukka päättää loppuviimeksi, kenelle apurahaa myönnetään, kenelle ei. Joskus olen saanut jonkun tonnin, useammin jäänyt ilman. Aina niissä lappusissa lukee, että "riittämättömien määrärahojen vuoksi" apurahaa ei ole voitu myöntää.
Eli usein tehdään näitä päätöksiä, että massalukijakuntia kiinnostamatonta runoutta tai pienten alojen tietokirjallisuutta tuetaan. Se on tietenkin ihan hyvä juttu ja hyödyttää kulttuuria, mutta samalla luetut kirjailijat jäävät vähän kuin maksumiehiksi.
Ei tietenkään olisi hyvä sekään, että Hirvisaari ja Paasilinna jakaisivat kahdestaan koko potin, mutta kyllä joku j ä r k e v ä peruskorvaus pitäisi taata siitä, että teoksia lainataan tuhansia kertoja vuodessa. Tarkoitan, että 20 ekeä 2000 lainauskerrasta on vähän kuin huono vitsi.
Itse sain uuden läppärin sanastokorvauksillani, mutta eihän siitä parta pauku. On kuitenkin mielestäni kirjailijan kannalta ehdottoman positiivista, että on kirjastolaitos, joka hankkii asiakkailleen luettavaksi kirjoja, joista nämä ovat kiinnostuneita. Tämä toimii myös meidän vähemmän mediaseksikkäiden kirjailijoiden mainoskanavana, koska joku aina luettuaan kirjastossa kivan kirjan, innostuu ostamaan ko. kirjailijan teoksen esim. lahjaksi kaverilleen tms.
Tällä hetkellä tuntuu, että siellä keskitytään pitämään ns. ei toivottu aines liiton ulkopuolella, vaikka pitäisihän kaikkien tajuta, että liitto on sitä vahvempi, mitä enemmän siinä on jäsenystöä. ; )
Kirjailijaliiton ansiot jäsentensä etujen ajamisessa kieltämättä laittavat haukkomaan henkeä tässä asiassa. Ehkä siellä keskitytään liikaa sisäiseen nahinaan ja parempana ihmisenä olemiseen. Rahan ansaintahan ei kuulu paremmille ihmisille vaan kapitalisteille.
Entä onko kirjastolaitos itse asiassa viimeinen kommunismin pesäke nykysuomessa - niin ansioituneesti se tuntuu kuppaavaan kirjailijan selkänahkaa "yhteisen hyvän" nimissä. Kirjastolaitos sosialisoi kirjailijan henkisen pääoman.
Tulipa vielä mieleen että jos kerran tukkukustannus per yksikkö on 0,01 eur niin maksullisen kirjalainaamon perustamalla saisi kohtuullisen 900% katteen tuotteelle, jos perittävä lainahinta olisi 0,10 eur. Omaan lainaamooni hankkisin luonnollisesti julmetut kasat niitä teoksia, jotka ovat aina normikirjastosta loppu. Liekö lainaustoiminta sitten luvanvaraista vai saanko rynnistää markkinoille?
Täältä tähän..
Tiedätkö onko tästä olemassa tutkittua tietoa? Eli kokonaisuudessaan lisääkö kirjastojen käyttö myyntiä vai laskeeko se sitä?
- Myyntiä lisäävä vaikutus tullee kuvaamallasi tavalla, eli tutustutaan uusiin tekijöihin jne.
- Myyntiä laskeva vaikutus taas siitä että jo kerran lainattua ja luettua ei tule ostaneeksi hyllyyn.
Kansan sivistystason nostaminen on tietenkin arvo sinällään mutta jos asiaa ajatteleekin puhtaasti kirjastohyllyjen sisällön tuottajan näkökulmasta.
Vaikka eikö pääministerin morsiamen eka painos kuitenkin mennyt loppuun hujauksessa? Se nyt on kuitenkin paljon enemmän kuin mitä keskivertoesikoista myydään. Ne 8000 lisäkappaletta tms. sitten jäivät ikuisiksi ajoiksi alelaareihin.
Ei julkisuus tietenkään korreloi myyntilukujen kanssa, silloinhan tämä olisi aika helppoa kauraa tämä kirjoittamisella eläminen. Mutta eipä siitä haittaakaan ole. Uskallan arvella, että myös Kirsti Ellilän kirjojen myyntilukuihin on aikojen saatossa vaikuttanut pelkästään myönteisesti se, että Kirjailijan häiriöklinikka on niin hyvä ja seurattu sivusto.
Ja miehelle huoneessa, että en tiedä onko tehty tutkimusta, kommenttini perustuu liki kahden vuosikymmenen kokemukseen alalta. Keskusteluihin kirjastonhoitajien, kirjailijoiden ja lukijoiden kanssa,
Haluaisin tosiaan tietää, onko kirjailijalla oikeus estää kirjansa hankinta kirjastoihin näillä helevetin huonoilla ehdoilla. Tietäiskö joku?
Mä ymmärrän kirjastojärjestelmän merkityksen lukijan kannalta, mutta Kirstin ajatus kirjastosta kirjailijan mainoskanavana ei oikein tavoita minua. Markkinoiko mikään taho antamalla tuotteen täysin käyttöön ilmaiseksi? Eivät reinotohvelit tai Nokian kumpsut ole mediaseksikkäitä (wait... eivät olleet ennen ainakaan) mutta ei niitä saa ilmaiseksi lainata. Niille on kehitetty tehokkaita mainoskampanjoita, jotta ihmiset ostaisivat niitä vaikkeivät ne ole ulkoisesti ehkä ihania.
Pohdin sitä, olisivatko kirjat edullisempia ja olisiko kulttuurimme kirjojen ostamiselle myönteisempi, jos kirjastoa ei olisi. Onko muissa maissa yhtä kattava kirjastojärjestelmä kuin Suomessa? Ja tarkoitan siis nimenomaan proosakirjastoa. Voin itse kommentoida kahta maata:
1) Iso-Britanniassa asuessani näin yhden kirjaston, joka oli about olohuoneen kokoinen. Lisäksi yliopistolla oli valtava kirjasto, jossa proosaa oli ihan pari kirjaa. Muista kirjastoista en ollut tietoinen.
2) Ainakaan missään jenkkileffoissa ei koskaan käydä kirjastossa! Vaan kirjakaupassa!
Olen yhä sitä mieltä, että kirjasto ei juuri kirjailijan ansioita syö. Monilla ei ole varaa ostaa kirjoja ja jos kaikki luettava pitäisi ostaa omaksi, ihmiset keskittyisivät varmoihin suosikkeihinsa. Ja myisivät ehkä kirjat eteenpäin käytettyinä. Tai yksinkertaisesti lukisivat vähemmän.
Tosin siinä vaiheessa kun sähkökirja yleistyy, tilanne voi muuttua, jos kirjoja ei enää tarvitse odottaa lainasta vaan sen saa heti halutessaan luettavakseen, ehkä jopa verkon kautta eli ilman vaivannäköä. Silloin pitää miettiä asia kokonaan uusiksi ainakin lainauskorvausten osalta.
Mutta se on sitten taas ihan oma keskustelunsa noin vuonna 2019...
Sanna: "Viherhippisinä aatoksina pitäisin aika hurjana, että kirjoja myytäisiin se 2000 kappaletta sen sijaan, että samaa yksilöä voi lainata kirjastosta tuon saman kertamäärän."
Sellaset kuvitelmat, jos joku niitä kehittelee, on ilman muuta hurlumheitä. Tausta-aatteesta riippumatta :) Tosin joku yksittäinen kirja varmaan voikin tuon 2000 kappalemyynnin hävitä - jos sitä lainataan vaikka tuo edellä mainittu miljoona kertaa...
Mut onhan tässä myös toinen kysymys suoran raha-ansion lisäksi, nimittäin tuotetun palvelun arvostus. Mä oikeen kuulkaas mietin, että mitä kunnallisia palveluita saadaan ilmaiseksi. Tuli mieleen liikuntapaikat sekä perusinfra kuten tiet ja vesi- ja viemäröintiverkosto - tosin niihinkin liittyy erinäisiä verotusasioita ja maksuja etenkin haja-asutusalueella. Sen sijaan terveydenhuollosta ja päivähoidosta maksetaan, ja viime aikoina on alettu ilmoittaa laskun ohessa palvelun todelliset kulutkin, jotta kuluttaja ymmärtäisi mitä rahallaan saa. Sekä th:n että päivähoidon maksullisuutta perustellaan sillä, että käyttäjä arvostaisi niitä.
Mitä kertoo käyttäjälle se, että kirjoista ei tarvitse maksaa mitään?
Miksei kirjastoilla voisi olla vastaavasti vuosittaista käyttömaksua? Vaikka 20 euroa * 1 000 000 käyttäjää = 20 miljoonaa euroa jaettavaksi kirjailijoille. Tuo käyttäjämäärä on sitä paitsi vielä alimitoitettu, kun pelkästään kesäkuussa 2009 ja pelkästään Helsingin kirjastoissa oli 459 000 kävijää. Saataisiinko tällä tavalla kirjailijoille järkevät lainakorvaukset (euro per laina tuntuisi jo joltain)? 20 euroa vuodessa ei tunnu isolta rahalta edes opintotuella eläville, jotka siis tunnetusti ovat Suomen köyhintä kansaa.
Mitäs muuten tuumitte siitä, että kirjojen varausmaksut menevät kirjaston omaan käyttöön - eivät varatun kirjan kirjoittajalle?
Googletuksella löytyi myös vertailua Hollannin, Tanskan ja Suomen kirjastojärjestelmistä. Hollannissa on ainakin tuolloin, v. 2003, peritty ainoana EU:n jäsenmaana kirjaston käyttömaksua. Ja siellä muuten kirja näkyy todella katukuvassa kauppoineen ja mainoksineen, saatoin tuoreen Damin reissun perusteella todeta.
Olen kirjaston ahkera käyttäjä ja uskon, että elävät kirjastopalvelut ovat avainasemassa sen suhteen, että suomalaista kirjallisuutta on olemassa ja sitä luetaan.
Mutta mikään ei tietenkään estä sinua kieltämästä kirjasi hankinnan kirjastoihin, jos tämä vain on jollakin lailla mahdollista.
En edes usko, että jos lainaaminen tehtäisiin maksulliseksi, kirjojen myynti jotenkin räjähdysmäisesti kasvaisi. Jopa Yhdysvalloissa, jossa markkinat ovat 40 kertaa suuremmat kuin meillä, keskiverrot ensipainokset ovat sellaista 2000 kappaleen luokkaa (poislukien bestsellerit).
En myöskään ottaisi kirjastoon käyttömaksuja. Vaikkei tuo 20 eeroa paljolta kuulosta, niin se voisi kuitenkin muodostaa jollekulle esteen hankkia kirjastokorttia, todennäköisesti sellaiselle, jolla ei todellakaan ole varaa hankkia kirjoja omaksi. Todennäköisesti kavereiden korteilla lainaaminen yleistyisi. Nykyjärjestelmällähän saadaan (käsittääkseni) myös aika hyvin tietoa siitä, mitä suomalaiset lukevat.
Kirjastojen varausmaksuilla maksetaan syntyneitä kuluja, siis kun ilmoitetaan varatun aineiston saapumisesta, niteitä siirrellään toimipaikasta toiseen jne. Tuskin siitä kirjailijalle korvausta jää.
Enpä osaa minäkään sanoa, mistä ne reilut korvaukset kirjailijoille otettaisiin. Ehkäpä viina- ja polttoaineveroista?
Niin sitä tosiaan uskotaan. Mutta syvään luutuneet uskomukset ovat kamalan vaarallisia, ja niitä on välillä syytä kyseenalaistaa.
Emmä ole kieltämässä oman kirjan hankintaa kirjastoihin. Silti olisin kiinnostunut nimenomaan kuulemaan, onko se mahdollista. Koska ellei ole, niin järjestelmä on ehtistä sikamaisempaa kirjailijan ryöstöviljelyä, jolle on tehtävä jotain. Ehkä emme sittenkään voi luottaa siihen, että Jouko Ahonen siirtyy kirjailijaliittoon...
Kirjasto on vähävaraisille erittäin tärkeä palvelu. Mä olen työssäkäyvä, joten ei mulla kirjasto jäisi rahasta kiinni. Mutta monelle vähävaraiselle suomalaiselle on äärimmäisen tärkeää, että edes sinne kirjastoon voi mennä ilman pennin latia. Samat ihmiset saattavat venyttää tai vältellä vaikka terveyskeskuksessa käymistä, koska nämä "muodolliset" maksut tuntuvat heidän kukkarossaan.
Maksullisuudella on sitä paitsi kumma vaikutus. Ovathan vaikka uimahallit julkisin varoin tuettuja, ja tuskinpa 3-4 euron käyttäjämaksu kovin paljon uintikuluja kattaa. Silti monelle se kolmekin euroa saattaa olla kova este mennä uimahalliin. Se joko tuntuu liian kalliilta tai on oikeasti joillekin köyhille liikaa, vaikka kolme euroa ei rahallisesti kovin iso summa ole, verrattuna moneen muuhun asiaan.
Lainausta voisi verrata siihen, että voihan yksityiset henkilötkin lainata kirjoja toisilleen, eikä kirjailija siitäkään mitään rahaa saa.
Silti lukijat saattavat mielellään tukea kirjailijoita. Mitä jos laittaisit tänne blogiin tilinumeron, sinne voisi sitten laittaa rahaa kun on lukenut kirjasi kirjastolainana?
Mulla on juuri pohdiskelu menossa Anja Snellmanin uutuudesta. En näe sitä niin houkuttelevana että haluaisin ostaa sen täyteen hintaan. Kirjastossa se on nyt kuumimmillaan, koko ajan lainassa ja pitkä varausjono. Luulen silti, että koetan mieluummin bongata sen kirjastosta kuin maksaa siitä kirjakaupan hintaa.
Luin koko kommentoinnin läpi. Tiivistettynä; kirjastolaitos koetaan hyvänä palveluna ja monen mielestä sillä on kansaa sivistävä vaikutus. Ilmeisesti kirjastolaitokseen ei haluta muutoksia, toki luutuneiden käsitysten uudelleen arviointi on perusteltua.
Sen sijaan lainoista maksettu korvaus koetaan reilusti alimitoitetuksi, eli korvausjärjestelmän kehittäminen kirjailijan kannalta oikeudenmukaisempaan suuntaan lienee oikea polku tämän keskustelun pohjalta. Kysymysmerkiksi jää rahoitus.
Sanasto Ry -organisaatio maksaa korvaukset – vuodelle 2007 niitä maksettiin 225 000 euroa. Sanaston web-sivujen perusteella organisaatiolla on hallitus, ainakin kolme työntekijää ja oletettavasti toimitilat web-sivulla kerrotussa osoitteessa. Pikaisesti hiha-arvioituna organisaation kulut (palkat, vuokrat, kokouspalkkiot jne.) ylittävät maksetut korvaukset.
225 000 eur maksettuja korvauksia on todella pieni raha, jos sitä vertaa julkisen puoleen moniin moniin muihin kulunkeihin. Maksettavan summan nelinkertaistaminen ei tekisi vielä edes miljoonaa euroa. Korvauksen määrän kun suhteuttaa kirjastojen kokonaiskuluihin niin puhutaan pähkinöistä. Yksittäisenä esimerkkinä Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen kokonaiskulu vuodella 2007 oli 36,9 milj. euroa. Kaikkien kirjastojen kuluista en löytänyt nopealla googletuksella tietoa.
http://www.helsinki.fi/kirjasto/tutustukirjastoon/avaintiedot.html
Vuosimaksustahan voisi saada vapautuksen, jos on erittäin vähävarainen. Vastaavasti erittäin vähävaraisilla on (käsittääkseni edelleen) vapautus myös päivähoitomaksuista, ja tk-maksuissakin on matala maksukatto.
Kirjaston vuosimaksu on kuitenkin vain ajatus siitä, miten lainauskorvauksia saataisiin inhimillisemmiksi. Ei valtio tai kunta voi pelata samoilla säännöillä kuin yksityinen henkilö, joka tietty saa tehdä ostamallaan kirjalla mitä huvittaa. Esimerkiksi leffapuolellahan tämä on toisin: myynti-dvd:t ovat yksityisille kaupan 5-25 eurolla, mutta videovuokraamot ostavat "vähintään viisinkertaisella hinnalla" dvd:n sekä vuokraoikeudet, ja jos nyt oikein ymmärrän niin vuokrauksista maksetaan vielä joku prosenttiosuus tuotantoyhtiölle.
Muskeli-Netan ehdotus alkoholi- tai polttoainetuloilla maksettavista lainauskorvauksista on tähän mennessä paras.
Korostan vielä, että mielestäni kirjastopalvelu on parasta, mitä suomalaisilla verorahoilla tuotetaan. Kirjaston maksuttomuus ja kattavat palvelut ovat suomalaisen kulttuurin edistämisen ykkösnyrkki!
Mulla on hyvä esimerkki musiikin puolelta: Mies kävi Mariskan keikalla ja kehui keikan maasta taivaisiin ja osti Mariskan & Pahojen susien levyn. Olen kuunnellut levyä paljon ja tykännyt siitä sikana. Pääsin Mariskan ilmaiskeikalle (YleX Poppiin) ja tykkäsin menosta. Menen varmasti toisellekin keikalle. Tosin nyt näyttää siltä, että seuraavakin keikka jolle ehkä pääsisin on taas ilmaiskeikka (Rumba-ilta Loosessa). Joten en ole vieläkään itse henkilökohtaisesti maksanut Mariskalle penniäkään siitä, että pidän hänen musiikistaan. Ja niin kova kannattaja en ole, että ostaisin talouteemme toisen kappaleen samaa levyä vain siksi, että pidän siitä.
On kuitenkin todennäköistä, että joskus vielä ihan maksulliselle keikalle menen, tai Mariskan seuraavan levyn ostankin minä enkä mieheni.
Mind me, tauluja olen ostanut vain second handina, ja saanut appiukolta yhden ilmaiseksi.
Sori nyt leidit mutta mulle ei aukea logiikka tämän takaa. Miksi ihmeessä Alkossa asioivan tai autoilijan pitäisi maksaa isoja määriä lainaavien lukijoiden lainaukset? Esimerkiksi autoilu on jo valmiiksi hyvin rankasti verotettua, joten en koe oikeudenmukaisena että autoilijan pitäisi vielä kirjastojakin erikseen tukea.
Eikö se maksa joka palvelusta nauttii?
Maailmassa on myös miljoona muuta hyvää harrastusta kuin lukeminen. Pitääkö niitäkin tukea polttoaineveroista?
P.s. Itse asiassa en kannatta kirjaston käyttömaksua, mutta jos kuitenkin asiaa miettii tarkemmin niin lähtökohtaisesti käyttäjä maksaa.
Tedän kyllä, että viina ja autot ovat monen muunkin tapeen lypsylehminä, mutta perustelen ehdotustani seuraavalla:
Alkoholin nauttiminen on mukavaa, muttei kuitenkaan missään tapauksessa elintärkeää eli se on ns. hupia, kuten kirjojen lukeminenkin. Mutta siinä, missä kirjojen lukemisesta aiheutuu omalle terveydelle ja ympäristölle vain minimaalista häiriötä, ovat alkoholinkäytön haitat suuret ja tunnustetut (vai oletteko kuulleet, että joltain olisi otettu lapset huostaan, kun se vain luki kaikki illat ja viikonloput?).
Autoilu on haja-asutusalueella aika tavalla välttämätöntä, mutta kaikkialla, myös maalla, terveet, jalalliset ihmiset ajelevat paljon myös ns. turhaa ajelua, siis alle puolen kilometrin matkoja, nuoret p****urallia jne. Näissä tapauksissa ympäristölle syntyvä rasitus on merkittävämpi kuin autoilusta saatava hyöty.
Me kaikki maksamme veroilla myös alkoholistien hoitoa ja kärsimme ilmastonmuutoksesta, halusimme tai emme.
Jos ja kun ihmiset selkeästi ajelevat turhaan ja juovat alkoholia enemmän kuin olisi hyvä, se merkitsee sitä, että kumpaistakin voisi ja olisi syytä verottaa rankemmin. Sanon näin, vaikka nautin itsekin alkoholia JA ajan autolla... En siis tietenkään tässä järjestyksessä!
Mutta... synnytysosastollahan menee poliklinikkamaksu. Teatterissa maksetaan pääsylippu. Rattijuoppo saa sakot. Kirjastossa vaan käyttäjä ei maksa mistään mitään.
Minä en kylläkään halua että kirjoja pidetään samanlaisena itsestäänselvyytenä kuin tieverkostoa.
Minäkin luulin tukevani kirjastoja, kun oli aina valtavat myöhästymissakot. Kissan viikset, kaupungin pohjattomaan kassaan kuuluivat roponi menevän.
Eivät tiet taikka kirjastolaitos ole mitään itsestäänselvyyksiä. Ne ovat kuin se kuuluisa kaivo: sitten vasta kaipaa, kun ei enää ole.
Käytätkö itse kirjastoja? Minulle ne ovat tärkeä työväline ja taustatiedon lähde. En tulisi toimeen ilman.
Keväällä vastaavaa keskusteluntynkää oli tekijänoikeuskorvauksilla itsensä elättävien sosiaaliturvan tasosta.
Päädytään sille samalle pussille, josta maksetaan ne tiet ja opettajat ja mummojen vaipat ja Hornetit. Ja sitten tehdään niitä priorisointeja.
Ajatus kirjastojen käyttömaksuista on kiintoisa. Kaltaisemme tietysti ostaisivat kausikortin ja lapsille myös, mutta epäilen, että monelle nousisi ulko-oven kynnys. Toki on pitkä matka siihen, että esitettyjä kirjastojen käyttömaksuja edes kirjailijoille päätyisi. Kuntien kuivat kassat ovat niin paljon lähempänä.
Muskeli-Netta: "Eipä niitä sairaaloita ja teattereita käyttäjämaksuin ylläpidetä, verovaroin toimivat pääosin kaikki paitsi yksityiset sairaalat ja jotkin pienet teatterit (nekin sitten saavat yleensä kunnan- tai säätiötukea)."
Ei, eikä käyttömaksulla ylläpidettäisi kirjastoja. Mutta käyttömaksu viestii, että tällä palvelulla on merkitystä ja arvoa - ja tässä tapauksessa se voitaisiin kanavoida suoraan lainauskorvauksiin, eli palkkioksi sisällöntuottajille.
Muskeli-Netta: "Eivät tiet taikka kirjastolaitos ole mitään itsestäänselvyyksiä. Ne ovat kuin se kuuluisa kaivo: sitten vasta kaipaa, kun ei enää ole."
Musta tuo "sitten vasta sitä kaipaa, kun sitä ei enää ole" on käytännössä itsestäänselvyyden määritelmä! :)
Mika: "Eli kärjistäen peruskysymys on se ikuinen: Kuinka monelle kirjailijalle haluamme maksaa elatuksen julkisista varoista ja kuinka leveän? Ja kuinka monelle muusikolle ja näyttelijälle ja miksei yhtä lailla bloggaajille ja muille sisällöntuottajille?"
Oikeastaan musta ei puhuta tuosta kysymyksestä - koska ei kirjailijoiden pitäisi joutua elatuttamaan itseään julkisista varoista, jos he saisivat kunnon korvauksen työstään. Miten muuten lie esimerkiksi edellä mainitsemieni dvd:jen sekä levyjen laita, millaisia lainauskorvauksia niistä maksetaan?
Mika: "Ajatus kirjastojen käyttömaksuista on kiintoisa. Kaltaisemme tietysti ostaisivat kausikortin ja lapsille myös, mutta epäilen, että monelle nousisi ulko-oven kynnys."
Ehkä pitäisi vielä tarkentaa niin, että kirjastossa voisi edelleen lukea kirjoja ja lehtiä veloituksetta, mutta kotiin lainaaminen edellyttäisi vuosimaksun maksamista?
Mä itse käytän kirjastoa pari kertaa vuodessa. Yleensä lainaan enemmän lapsille, ja unohdan palauttaa, ja pari itselle, enkä ehdi lukea. Nuorempana käytin kirjastoa paljon enemmän ja juuri taustatutkimukseen, mutta tänä päivänä netti on korvannut sen kaikilla aloilla, joilla olen töitä tehnyt.
MUTTA, ei tämä poista sitä faktaa että lainauskorvaus per laina on todellista kuppausta. 0,01 eur per laina ei ole oikeudenmukainen taso.
Yritän sisäistää tätä.
Eikös se toinen vaihtoehto ole, että lukija maksaa korvausta vapaaehtoisesti eli ostaa kirjan (ohitan tässä kysymyksen, mikä on "kunnon"). Eli työ tuottaa jollekin sellaista lisäarvoa että hän haluaa antaa vastikkeeksi rahaa tuon arvon saadakseen. Vastaava koskee tietysti kaikkea luovaa työtä. Jos ja kun oopperalla ei ole tarpeeksi maksavia katsojia kattamaan kulut, halutaan valtionapua.
Vai tarkoitatko kunnon korvauksella tässä vastiketta lainauksista? Toisiko kirjastojen muuttamien lainaamoista vuokraamoiksi saman mutta loivemman asetelman sinne? Harry Potter keräisi isommat tulot kuin kotimainen runokokoelma. Nyt vähän liikkuvia kirjoja alkaisi jäädä kokonaan hyllyyn pölyä keräämään.
En todellakaan kannata käyttömaksuja kirjastoille, mutta lainauskorvauksia voisi verorahoista maksaa enemmän.
En todellakaan kannata käyttömaksuja kirjastoille, mutta lainauskorvauksia voisi verorahoista maksaa enemmän.
Mutta siis - vaikka toivon mahdollisimman monen ostavan Veljen vaimon, ymmärrän hyvin, että moni päättää olla ostamatta kun kirjan voi saada 4-6 viikon odotusajalla ilmaiseksi. Joku sitten ehkä luettuaan ostaa yhden kopsun, mutta epäilen, että useimmat eivät osta vaikka olisivat kirjasta kovasti pitäneetkin. Toivottavasti sitten suosittelevat kavereilleen, tosin pessimistinä epäilen ettei suurin osa tee sitäkään.
Vaikka vuosimaksua kannatan, kirjaston muuttamisesta vuokraamoksi en innostu. Se toden totta todennäköisesti vähentäisi lukemista sekä kirjaston käyttöä eikä mun mielestä hyödyttäisi kirjastoa, kirjailijaa tai lukijaa. Tosin ylempänä esitettiin yksityistä kirjavuokraamoa kirjastojärjestelmän rinnalle, ja sellaisen toiminta olisikin toooodella mielenkiintoista nähdä ihan livenä!
Maija: "Lukuisten keissien mukaan jopa kirjan koko sisällön ilmainen nettijakelukin lisää myyntiä, joten eivätköhän kirjastotkin lisää myyntiä (e-kirjan voi sentään pitää itsellään, kirjaston kirja pitää joskus palauttaa)."
Voihan se niinkin olla, että kirjasto lisää myyntiä, mutta e-kirja sitä ei todista. Se on pelkkää paperia tai sähköruutu, jota on ikävä ottaa esimerkiksi sänkyyn mukaan. Kyse on siis kahdesta eri tuotteesta, joiden sisältö on sama. Uskonpa itte, että e-kirjan julkaiseminen lisää myyntiä siksi, että on lähdetty ilmaisen perässä, luettu pari ekaa lukua ja todettu että tämä on hyvä, haluan sen kirjana. Mutta voi olla toisinkin. Olennaista on, ettei tätä - tahi kirjaston vaikutusta markkinoihin - ilmeisesti ole tutkittu mutupohjan yläpuolelta.
Tuima: Rahat vuosimaksusta. Yay! :) Tietenkään ei mitään yläkattoja, vaan tuote tuottaa niin kauan kun se on saatavilla.
Ehkä tutkimuksen puute kertookin siitä miten lapsen kengissä kirja-alalla markkinoiden analyysi on. Oli tuote mikä tahansa, jos sitä tarjotaan markkinaan kanavaa x pitkin käytännössä ilmaiseksi, kyseisen toiminnan vaikutus kokonaismarkkinaan luulisi kiinnostavan.
Itse olen töissä alalla, jossa markkinat on analysoitu puhki ristiin ja rastiin ja asiakaskunta tunnetaan todella hyvin. SILTI törmätään yllätyksiin asiakaskunnan käytöksessä.
Maija kirjoitti: "Hmm, kirjailija joka kieltää kirjansa/kirjojensa hankinnan kirjastoihin? ... Tosin se kertoisi aika paljon ns. sivistyksen arvostuksen tasosta, mutta se on tietenkin ihan toinen juttu jo."
Ihan teoreettisesti ajatellen, se että kirjailija kieltäisi opuksensa jaon kirjastolaitoksen kautta ei tietenkään välttämättä johdu tai johda sivistyksen halveksinnasta. Taustalla voi olla vaikkapa puhtaasti markkinataloudelliset motiivit. Sitä voi olla tietenkin vaikeahko ymmärtää sieltä kirjastodeskin takaa...
Omasta anonyymista puolestani haluaisin sanoa kaikille osallistuneille että tää on ollut todella mielenkiitoinen keskustelu! Varsin valaiseva suorastaan.
Täältä tähän..
Täällä kyseltiin myös mahtaako olla totta, että eniten myydyt kirjat ovat myös niitä eniten lainattuja ja että onko kukaan tutkinut aihetta. On tutkittu ja totta on. Meiltä kirjastoista lainataan eniten sitä mikä myy eniten.
Lainauskorvaukset maksettiin aiemmin muuten suorana tukena suomalaisille kirjailijoille, mutta eu pakotti meidät maksamaan tukea lainausmäärien mukaan, koska vain kotimaisille kirjoille maksettava tuki vääristää kilpaillua. Tähän hätän yöstä en muista millä nimellä kyseinen rahasumma aiemmin kanavoitiin kirjailijoille. Toivottavasti joku muu muistaa.
Kyllä. Kirjailijoille pitäisi maksaa enemmän. Minä käytän vuodessa veronmaksajien rahoja kirjoihin (Olen siis työssä kirjastossa) ja ostan vielä omiakin kirjoja kotihyllyyn, mutta en vastustaisi vaikka voisimme osoittaa esimeerkiksi varauksilla keräämämme rahat kirjailijoille sen sijaan, että ne menisivät kunnan kassaan. Kyllä kunnan kassaan. Varausmaksuista kertyvä raha arvioidaan etukäteen kirjastojen budjettiin, mutta on aivan sama paljonko rahaa todellisuudessa kertyy. Se raha menee kunnalle, ei kirjastoille. Tosin, jos poistamme varausmaksut, on meidän keksittävä jotain muuta tuloa tai kunta leikkaa budjettiamme taas hivenen.
Mitähän vielä? Paljon olisi kommentoitavaa, mutta jätetään toiseen iltaan.
Nostin Sanaston lainauskorvausten (niitäkö ne ovat?) kokoluokan yhdeksi aiheeksi avoimessa kirjeessäni Henna Helmi Heinoselle (tätä blogia pitävä, tuleva esikoiskirjailija, joka siis pohti ylempänä mahdollisuutta olla antamatta kirjojaan kirjastojen käyttöön), koska seurattuani jonkin aikaa rouva Heinosen kirjoituksia minusta alkoi tuntua, että hänen mielikuvansa kirjailijan työnkuvasta ja tuloista olivat... voidaanko sanoa... yltiöpositiiviset.
Toivon todella, ettei meitä kahta, joista toinen pyrkii mahdollismman suureen julkisuusnäkyvyyteen ja toinen esiintyy vain virtuaalina pseudohahmona, enää sekoitettaisi keskenään. Siksi jätän nyt näiden kommenttien kirjoittamisen. Jos minulla on asiasta vielä jotain sanottavaa, sanon sen omassa blogissani sitten.
"Lainauskorvaukset maksettiin aiemmin muuten suorana tukena suomalaisille kirjailijoille, mutta eu pakotti meidät maksamaan tukea lainausmäärien mukaan, koska vain kotimaisille kirjoille maksettava tuki vääristää kilpaillua."
En pidä tätä yhtään huonona asiana, kahdesta syystä:
1) Harkinnanvarainen tuki ei ole reilua.
2) Kun suomalaisia kirjoja tänä päivänä käännetään yhä enemmän ulkomaille, toki suomalaiset haluavat lainauskorvauksensa myös ulkomaisista kirjastoista - ja vuoroin vieraissa.
Mitä, markku-setä, ajattelisit siitä, jos joku eturivin kirjailijoista ilmoittaisi, että hän ei myy seuraavaa kirjaansa kirjastoon lainkaan? Eturivistähän tällaisen korjausliikkeen pitäisi lähteä, ja tarkoitan kojaustarpeella siis nimenomaan tuota kirjailijalle maksettavan lainauskorvauksen määrää.
Muskeli-Netta mainitsi mun pohtineen mahdollisuutta olla antamatta kirjojani kirjastoon. Itse asiassa kylläkin vain tiedustelin yleisesti kirjailijan mahdollisuutta välttyä tällaiselta riistolta. Sanoinkin jo aiemmissa kommenteista, etten mä itse aio kirjojani kirjastosta pidättää - tai sanotaanko nyt, etten ainakaan tässä vaiheessa! Jos jonain päivänä olisin hypermyyvä kirjailija, saattaisinpa hyvinkin ryhtyä tuoksi peräänkuuluttamakseni eturivin vapaustaistelijaksi... Mutta katsotaan sitä sitten parinsadan tuhannen myydyn kirjan jälkeen ;)
Itse asiassa tuli mieleen epäimarteleva vertailuhenkilö, jonka voisin jättää mainitsematta mutta mainitsen kumminkin. Nimittäin julkisuustyrkky Johanna Tukiainen. Hänenkin blogiaan (7 päivää -lehden sivuilla) on erittäin kiinnostava lukea, mutta valitettavasti kiinnostavuus taitaa lukijan päässä syntyä ihan eri asioista kuin mitä kirjoittaja on meinannut.
Jatkan tästä huolimatta blogisi seuraamista varmasti, mutta suosittelen lämpimästi kirjaston kirjojen lukemista sinulle.
Jos kirjastosta ei kirjaa saisi, lukutoukka varmaan suksisi seuraavaksi divariin metsästämään kirjaa halvemmalla kuin uunituoretta kovakantista kirjakaupasta ja käsittääkseni divariostokaan ei kyl hyödytä kirjailijaa rahallisesti mitenkään. Pitäisikö divarikirjoille tehdä oma verotuksensa, josta ammennettaisiin rahaa kirjailijoille? Jossain taisi olla puhetta aikoinaan, että bookcrossing pöyristytti ja yritettiin kieltää jossain maassa, kun nousi äläkkä juurikin siitä, että ilmaiseksi ihmiset nyt lukee, maksamatta kirjailijalle tai kellekään pennin hyrrää lukuilostaan.
Mielenkiintoista olisi kyllä nähdä, millainen kato mahtaisi käydä kirjastoissa, jos niiden käytölle asetettaisiin vuosimaksu (jonka maksuvelvollisuudesta todennäköisesti poisluettaisiin heti vähävaraiset erityisryhmät, kuten eläkeläiset, työttömät, opiskelijat ja alle 18-vuotiaat). Olisiko sekin samanlainen ennakkomöykkäilmiö kuin oli aikanaan baarien tupakointikiellosta ja jolloin arveltiin, että nyt kaikki lakkaavat käymästä baareissa, kun ei saa enää polttaa tupakkaa siellä. Möykkä oli ja meni, ihmiset kävivät baareissa ihan samaan tapaan. Ehkä näin kävisi myös kirjastojen kanssa.
En nyt puolla mitään kantaa. Kunhan pohdiskelen ja maistelen kuulemiani.
Tässähän oon kritisoinut kahta asiaa:
1) sitä, ettei kirjailija saa riittävää korvausta kun hänen kirjansa luetaan,
2) sitä, ettei kirjaa arvosteta koska siitä ei pidä maksaa mitään, vaan sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Joitain muitakin sanoja tuossa yllä on mun suuhun yritetty panna, joten ehkä mielikuvasi lukemisvastaisuudesta ja kirjastovihamielisyydestä, eiku toisinpäin, tulevat niistä.
Sanna: "En nyt puolla mitään kantaa. Kunhan pohdiskelen ja maistelen kuulemiani."
Näinhän sen pitää olla! Pitää saada pohdiskella ja avata keskusteluja, tehdä erilaisia ehdotuksia.
Miten ne ihmiset sitten saataisiin harrastamaan lukemista, sitä en tiedä. Jo 1980-luvulla koululaisena luin paljon ja joskus vähän kävi mielessä ihmetyksen ja säälinkin sekainen tunne, kun mietin niitä kavereita jotka eivät lue. Miten paljon he menettivätkään! Ja silloin ei ollut nettiä, joka olisi syönyt aikaa lukuharrastukselta.
Minä puolestani väitän, että kirjailijan ammattia ei arvosteta, koska se ei ole tavoittelemisen arvoista. Se on ihan hemmetin huonosti palkattua, ja kirjailijat marisevat tuon tuostakin, kuinka se ei ole ollenkaan hienoa hommaa. Ja sitä paitsi tänä päivänä kuka tahansa voi kustantaa oman kirjansa hyllyyn netin järjestelmillä - se ei voi enää olla kirjailijantyön suurin arvo, että kirja löytyy hyllystä. Tavalliset ihmiset tapaavat arvostaa nuoria, viisaita ja rikkaita: asioita, joita meillä itsellämme ei ole. Kirjailijat eivät useinkaan ole nuoria ja hehkeitä (muakin on mainittu edustavaksi nuoreksi naiskirjailijaksi, mutta mä olen hittovie kolmen lapsen äiti, poptaivaassa olisin elähtänyt vanha akka). Viisaus ei selvästikään kirjailijoiden imagon korostamiseksi riitä. Kannattaisi sitten pyrkiä rikkauteen. Ei tietenkään pelkillä lainauskorvauksilla, mutta sekin on osa ja alku. Oikeudenmukaiset lainauskorvaukset ehkä mahdollistaisivat kymmenille kirjailijoille täysipäiväiseksi ammatinharjoittajaksi siirtymisen. Se taas mahdollistaisi parempilaatuisen kirjallisuuden, tiiviimmät julkaisuvälit mikä tietysti aina auttaa markkinointia, sekä kirjailijalta itseltään isomman, innovatiivisemmankin(?) panoksen markkinointiin - ja ehkä lopulta isompaan myyntiin. Ja isompiin lukijamääriin.
Voilá! Siinäpä yksi suunnitelma lukijamäärien lisäämiseksi, kun Salla edellä totesit, että sinä et ainakaan tiedä miten lukemisharrastusta lisättäisiin.
Musta tuntuu että minä lähestyn kirjoja aivan eri tavalla kuin sinä. Taidan kallistua Reeta Karoliinan linjalle yhä enemmän.
Jatkan varmasti blogisi seuraamista, mutta yritän vähentää omien kommenttieni tuputtamista...
Mutta kyllä mulla ainakin kirjasto vaikuttaa tavallaan kirjan ostamiseen: luen kaunokirjallisuuden ensin kirjastosta ja riippuen kirjan laadusta, ostan sen omaksi. Kirjasto siis lisää välillisesti myyntiä ainakin mun kohdalla. Joskus tosin saatan ostaa kirjoja tuntematta niitä ennestään, mutta harvemmin kyllä uutena. Jos kirjallisuus olisi halvempaa, ostaisin uusia kirjoja useammin, mutta sitten kirjailija saisi vähempi rahaa.
Jos kirjastot muuttuisi maksullisiksi, en kyllä kävisi siellä enää niin paljoa kuin nyt (samalla vaivalla ostaisin kirjan itselle) ja alkaisin ostaa kirjoja enempi, koska en osaa lukemattakaan olla.
Niin varmasti :) Ei se tee kummastakaan tavasta enemmän oikeaa tai enemmän väärää. Kommenttisi ovat edelleen sangen tervetulleita!
Velma: Tervetuloa keskusteluun! :) Toit juuri hyvin esiin sen, kuinka kirjastolla todennäköisesti on hiukan kirjojen myyntiä vähentävä vaikutus. Jos kirjastoja ei olisi ollenkaan, tod.näk. kirjoja myytäisiin hieman enemmän, ainakin aluksi. Myynnin lisääntyessä todennäköisesti myös kirjojen hinnat halventuisivat: kirjakauppa tekisi saman voiton pienemmällä myynnillä, joten myös kappalemääräinen myynti lisääntyisi. Tällä saattaisi pitkällä tähtäimellä olla se vaikutus, että kirjoja myytäisiin enemmän - tai että niitä myytäisiin vähemmän, koska lukeminen vähenisi kirjastojen poistuttua. Yksi uskoo yhtä ja toinen toista: se on täysin uskon asia tällä hetkellä.
Mut hei huom, edellä oleva pohdiskelu ei tarkoita sitä, että haluaisin poistaa kirjastot. Varmaan se jonkun silmissä silti sellaiseksi kääntyy. Kuten edellä tuli sanottua, asioista vaan täytyy saada keskustella vapaasti, muuten ne eivät kehity yhtään mihinkään suuntaan.
Toisekseen, mistä kirjan saa helposti luettavakseen, kun painos on loppunut, kirjaa ei ole enää kaupoissa ja kustantaja kieltäytyy ottamasta uutta painosta?
Tässä myös erittäin hyvä syy sille, että kirjastoja pitää olla olemassa: "Toisekseen, mistä kirjan saa helposti luettavakseen, kun painos on loppunut, kirjaa ei ole enää kaupoissa ja kustantaja kieltäytyy ottamasta uutta painosta?"
Eivät tietenkään saa, lainauskorvaus perustuu tekijänoikeuteen.