Eilisestä innoittuneena aloin lukea Veljen vaimoa itsekin. Sieltä täältä ja etenkin loppukolmanneksesta, josta pidän erityisesti.

Mä olen aivan älyttömän rakastunut siihen tekstiin. Käykö niin kaikille kirjoittajille? Tai kaikkien tekstien kanssa?

Kertooko oma innostus ja liikutus mitään siitä, onko se oikeasti innostava ja liikuttava?

Mä vaan joka kerta liikutun lukiessani sitä. Sydäntä raastaa kun jollekin käy huonosti ja tippa tulee linssiin, kun jollekin toiselle paremmin.

Kai se on vähän noloa. Tosin soisin, että jokainen kirjoittaja olisi yhtä ihastunut omastaan. Toivottavasti on. Se on hieno tunne.

Nyt mä yritän ajatella muuta. Kirjoittaa... jotain muuta. Mutta en mä tiedä osaanko mä enää kirjoittaa mitään.