Opin Veljen vaimoa kirjoittaessa ja editoidessa sen, että kaikilla kohtauksilla täytyy olla tarkoitus. Kaiken täytyy jouduttaa juonta eteenpäin, kaikissa kohtauksissa täytyy tapahtua jotain olennaista juonen edistämiseksi. Muuten kohtaus on pelkkää täytettä ja sen voi leikata pois.

Opin myös sen, että kirjan kirjoittaminen on kuin narunpunontaa tai kansankielisemmin letittämistä. Kaikki säikeet täytyy pitää mukana tasaisesti eikä voi lähteä punomaan vain yhtä tai kahta yhteen. Jos niin tekee, huomaa pian että käsissä on kaksi aika surkeaa lettiä eikä yhtä kokonaista.

Pursuilen mietelauseita, koska en kirjoittanut tänään mitään (tein koko päivän yhtä samperin taitoluisteluasua, enkä edes saanut valmiiksi, ja toinenkin on vielä tehtävänä) mutta hammaspesulla sentään keksin, mitä seuraavassa Juurien kohtauksessa tapahtuu.