J.H. Erkon kirjoituskilpailun 2010 tulokset hiippailivat tänään lehtiin. Luulis, että vituttais, mutta ei. Onnea voittajille!

Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kirjoituskilpailu, johon osallistuin. En osallistunut varsinaisesti voittaakseni vaan voittaakseni, jotta saisin kustantamojen mielenkiinnon lähettäessäni sinne esikoisromaanini. Koska olen jo saanut mielenkiinnon, ei vituta.

Totta puhuen olin kyllä ajatellut saavani kunniamaininnan. Sen verran hyvinä itse pidin tekstejäni. Perustelut olisivat olleet jotain siitä, että jokaisessa novellissa oli vahvaa ja kypsää naiskerrontaa. Tosin arvosteluraadin puheenjohtaja Pirkko Heikkinen kertoo Ylen haastattelussa, että he etsivät lapsitähtiä.

Koska en tullut kunniamainituksi, jäin sitten pohdiskelemaan. Pirkko Heikkinen kommentoi, että jo yhdestä virkkeestä yleensä näkee, että joku osaa - ja joku toinen ei. Missähän vaiheessa kisaa minä putosin pelistä? Näkikö jo ensimmäisestä virkkeestä, mitä minä osaan?

Arvelen, että kyseiseen nimekkääseen kilpailuun ehkä haluttiin teknisesti taitavampia kirjoituksia kuin minun. Kisassahan etsittiin lyhytproosaa, mutta käytännössä ehkä novelleja. Mun novellit - joista 1 + 1/3 löytyy Facebook-ryhmästä ja tulevaisuudessa loputkin - ovat hyviä tarinoita, mutta niissä ei taida olla edes tyypillistä novellin rakennetta. Oliko niissä muka jokin yllättävä käänne?

Minun kilpailukappaleet ovat lyhyitä kertomuksia, short stories. Viihdettä! Suomalainen novelli ei kuitenkaan ole lyhyt kertomus vaan jotain tarkkaan määritettyä. Ehkä novellikilpailun voittaakseen on käytävä kirjoituskurssilla. Tietääkseen, mikä novelli on. Puheenjohtajakin kertoo Ylen leikkeessä, että lähes kaikki menestyjät ovat käyneet kirjoituskursseja tai saaneet opetusta lahjakkaalta opettajalta. Pystymetsästä ei kuulemma ponnisteta. Ei siis sovi jokanaiselle.

Näkökulmani tähän asiaan olisi todennäköisesti sangen toisenlainen, jos en kävisi näitä sopimusneuvotteluja esikoisromaanista. Mutta nyt ei kyllä erityisemmin vituta. Paitsi vähän tuo puheenjohtaja, joka haastattelussaan kuulostaa jokseenkin ylimieliseltä.