Taas se alkaa. Luen tässä, mitä kirjoitin Juuriin ennen lähtöä. Sain aika hyvän inspiksen ja teksti vaan ilmestyi ruudulle, ja jäi hyvä maku suuhun.

No nyt mä tosiaan luen sitä. Ja se on hyvää. Siinä on hyviä aasinsiltoja, päättyviä lankoja, uusia avautuvia, hyvä näkökulma ja nokkelia sanavalintoja, jotka kertovat enemmän kuin toiset muut olisivat kertoneet.

Voihan vattu sentään, jospa tämä ei olekaan maailman onnettomin kakkosromaani?

P.S. Mä valitsin Anssi Kelan. Nyt sen pitää virittää mut tunnelmiin.

P.P.S. On tässä paljon kaunisteltavaa ja karsittavaa, mutta täähän on vasta ensimmäinen versio. Siinä pitää ollakin kaunisteltavaa ja karsittavaa. Mut se tarina siellä alla on kaunis tässä luvussa (12.).