Viikko hiljaiseloa, mutta selitykset on hyvät. Yhdellä muksulla oli synttärit, joiden järjestely vei koko viikon. Lisäksi kävin työpaikkahaastattelussa, ja sen tulosta piti jännätä. Kirjailijanurani kannalta mielenkiintoisia ja todellisia faktoja ovat nämä:

- Kun jännitin työpaikan puolesta, toivoin vähän etten saa sitä - jos saisin, en ehtisi ikinä kirjoittaa. En saanut! Siispä kirjoitan kirjan.

- Kuluneen viikon aikana olen nähnyt parissa lehdessä ja tv:n asiaohjelmissa toistuvasti vieraana ihmisiä, joiden statuksena lukee vain "kirjailija". Olen ihan tajuttoman kateellinen joka kerta. Jos jättäisin kirjani kirjoittamatta, minua v-uttaisi loppuelämän. Siispä kirjoitan sen.

- Olen täynnä ideoita, ja olen jopa oppinut kirjaamaan niitä muistivihkooni, koska olen unohtanut ihan riittävän monta ajateltuani, että kyllä tää idea on niin hyvä että muistan... Siispä siirryn kirjoittamaan.