Tekisi mieleni otsikoida tämä kirjoitus: Kustannussopimus romaanille 24 tunnissa. Tätä ei voi otsikoida riittävän hyvin.

Lähetin Veljen vaimon kässärin siis Arktiselle Banaanille tiistaina noin klo 17. Keskiviikkona klo 14 maissa sain sähköpostin: kustantaja oli lukenut neljänneksen tekstistä, kustannustoimittaja koko pumaskan, ja AB "mielellään näkisi romaanini kevään 2011 kustannusohjelmassa".

Voisko joku kertoa, että mitä ihmettä sitten pitää tehdä? Sähköpostiohjelmani näytti esikatselussa sen lauseen, jossa kustantaja sanoi lukeneensa neljänneksen tekstistä. Ajattelin, että jaha, neljänneksen, mihinköhän se sitten kosahti ja varauduin rakentavaan palautteeseen, jonka pohjalta lähtisin taaaaaaas editoimaan. Se tuntui siinä hetkessä hyvältä vaihtoehdolta. Sitten jumankekka luin sen mailin!

Olen kuullut legendaa siitä, että jo kahdessa viikossa voi joskus saada  myöntävän päätöksen. Mutta 24 tunnissa?! Tuleeko musta nyt itsestäni urbaanilegenda, jota kirjailijanalut kertovat Kallion pubeissa? "Mä oon kuullut kaverin kaverilta sellasesta kotiäidistä..."

Jaarittelen, koska en mä oikeasti tiedä että mitä tässä pitää tehdä.

Kamalaa oli se, että minun piti olla 20 minuutin päästä neuvolassa vauvan kanssa. Mies oli palaverissa, Anna oli vesijuoksussa, äiti viimein vastasi puhelimeen, muttei uskonut ennen kuin luin koko mailin ääneen puhelimeen!

Pääsin neuvolaan, mutta unohdin lukita ulko-oven ja piti palata hakemaan puhelinta. Ennen lähtöä hukkasin vauvan vähäksi aikaa (oli taaperrellut piiloon pöydän alle). Olin perillä 15 minuuttia myöhässä, tai niin luulin, sitten kävi ilmi, että olin tunnin etuajassa...