Napaulina kirjoitti toisaalla:

"Minusta vähän vaikuttaa siltä, että esikoiskirjailijoita pelottaa."

Nou shit! Mitä lukijat sanoo, mitä sanoo ne ihmiset joiden lauseita tai eleitä siellä vilahtaa, tunnistavatko ne itsensä? Mitä jos pääsen telkkaan ja Aamu-TV:n juontaja kysyy kysymyksen johon en osaa vastata, vähänkö hävettää. Mitä jos en tunne omaa kirjaani riittävän hyvin, tai mitäs jos siellä on joku faktavirhe?

Tai siis, ei mua vielä pelota. Vielä voi täällä kirjoitella kaikenlaista. Vähän pelottaa jo kustannussopparin allekirjoitustilaisuus, siihen on enää reilu viikko, vaikka kustannustoimittaja sanoi, ettei tartte jännittää (hah). Mutta luultavasti se oikea jännitys ja pelko kirjan julkaisemisesta alkaa sit pikkuhiljaa lisääntyä syksyn ja talven mittaan. Pitää yrittää kanavoida se vaikka painonpudotukseksi!

"Muuten omassa kirjoituksessani unohdin kokonaan puhua markkinoinnista, vaikka pääsinkin jo kulttuuriteollisuus-ajatteluun. Mielenkiintoista. Millaistakohan on hyväksyttävä taidemarkkinointi?"

Ei ollenkaan harvinaista, että markkinointi unohtuu ;) Puhuimme tästä IT-alalla toimivan mediakriitikkomieheni kanssa jonain päivänä, joten puolet seuraavista ajatuksista kuulunee hänelle.

Suomessa kirjojen markkinointi on valtamediassa aika mielikuvituksetonta. Pannaan kirjan kansi ja ehkä tekijän naama vierekkäin ja kilpaillaan lähinnä sillä, kenellä on isoin naama tai isoin kansi. Missä on mielikuvamarkkinointi, jota kyllä sovelletaan mille tahansa muulle alalle. Kuinka hyvin myisivät hampurilaiset tai hajuvedet, jos niitä markkinoitaisiin tuotteen nimellä ja kuvalla?

Mies totesi, ettei hän muista ainoatakaan kirjan markkinointikampanjaa, joka olisi jäänyt mieleen. Mutta keksi heti pari teleoperaattorien erittäin hyvää kamppista.

Toit vielä, Napaulina, oikein mielenkiintoisen pointin tähän minun ja mieheni käymään keskusteluun käyttämällä sanaa "hyväksyttävä". Miksi taidemarkkinointi ei olisi tai ei ole hyväksyttävää?