Mua on alkanut nyppiä, kun tuolla kommentointiosioissa on välillä hyvääkin keskustelua, joka hukkuu sinne. Niinpä päätin kommentoida kommentteja tähän päälistaukseen silloin, kun on enemmänkin sanottavaa.

Anne T kommentoi kirjoitustani muun muassa näin:

"Mutta mielestäni 'oikea ammatti' sopii kirjailijalle oikein hyvin. On niin helppoa jäädä neljän seinän sisälle ja mukamas tietää paremmin kuin muut ja muuttua yhden mielipiteen toitottajaksi. Mieluummin menen sinne missä puhutaan ja eletään ja täten saada lisää sisältöä ja hahmoja kirjaan."

Kirjailija tarvinnee jonkin verran elämää ympärilleen, toisaalta neljän seinän sisälläkin voi kirjoittaa jonkin aikaa vanhojen kokemustensa perusteella. Tarkoitan kokemuksilla opittuja käyttäytymismalleja ja elämännäkemyksiä, vaikka ympäristö ja henkilöt olisivatkin täysin fiktiivisiä. Ne mallit ja näkemykset ovat meissä nimittäin niin syvällä, ettemme harjoittelematta edes pysty niitä huomaamaan. Kuinka voisimme kirjoittaa jostain muusta?

Ajattelen, että ehkä kirjoittamisen perusvire ja tematiikka kumpuaakin näistä malleista, näkemyksistä ja uskomuksista, jotka ovat meissä perustavanlaatuista. Sitten uusia atmosfäärejä voi oppia leipätyöstä, tai kavereilta tai vaikka kahvilasta.

Saatan siis olla samaa mieltä tai eri mieltä siitä, voiko kirjailija olla muuta kuin yhden mielipiteen toitottaja vai onko meidät pakotettu kirjoittamaan niistä, mitä on annettu joskus lapsuudessa. Hmm. Muuttuvatko kasvaessa nämä juurtuneet käsitykset vai pelkästään näkyvä ymmärrys?

Menipä vaikeaksi. Toim. huom. Aika hieno sana tuo atmosfääri, eikö?

"Toinen mitä olen miettinyt on se, että milloin kirjailijasta tulee kirjailija? Jotkut varmaan kutsuvat itseään sellaiseksi jo yhden kirjan perusteella. Itse uskaltautuisin sellaiseen ehkä vasta toisen tai kolmannen kohdalla."

Mäkin olen miettinyt tätä viime aikoina, koska olen itsekeskeisesti pohtinut, milloin blogini nimeksi voi muuttaa "Minä olen kirjailija".

Ei ole ihan yksinkertainen kysymys. Onko omakustannekirjailija todella kirjailija? Entä onko elämäkerran julkaissut kirjailija todella kirjailija? Onko rakkausromskukirjailija todella kirjailija? Onko kaksi kirjaa kirjoittanut mutta alle 200 kopiota myynyt kirjailija todella kirjailija?

Olen päätynyt ainakin ajattelemaan, että kirjailija voisi olla yhden kirjan jälkeen, jos aikoo vielä kirjoittaa lisää. Mutta sekin on monimutkaista. Pitääkö olla kustannussopimus valmiina?

Anne T:lle vielä lykkyä pyttyyn tuomion odottamisessa ja kiitos kommenteista!