Kirjoitin 28. luvun hieman yli puolivälin. Pahin taistelukohtaus on nyt takana. Arvelin että kirjoittaisin sen tänään ja niin tein. Se tuntui täällä rauhallisessa takkahuoneessa asti, ja oikein tunnen nyt pölyn laskeutuvan tantereelle. Nyt on edessä vain haavojen nuolemista ja lopullisia ratkaisuja.

Pudotin sen yhden luvun välistä. Nyt on siis kirjoittamatta enää kaksi kokonaista lukua ja kaksi puolikasta. Ja se yksi pikkupala aiemmasta luvusta, joka puuttuu.

78 221 sanaa. 253 sivua. 270 sivun loppuarvio pitää, mutta sanamäärää en osaa arvata.

Sen verran teen jo surutyötä, että kirjoitin kiitokset valmiiksi.

Tiedän kyllä, että editoitavaa on sitten se 270 sivua, ja kyllä siinä hommaa riittää. Mutta prosessikirjoittamisen loppuminen on kyllä arvokas virstanpylväs, kyllä se jo kiitossivun arvoinen on!