Reeta Karoliina kommentoi toisaalla muun muassa näin:

"Olen vain miettinyt sitä, että miksi haluat kirjoittaa kirjoja nimenomaan heille, jotka eivät lue, etkä esimerkiksi meille, jotka jo luemme. (Itse ainakin saan tekstistäsi kuvan, että minua ei lasketa siihen joukkoon, jolle tuleva kirjasi on tarkoitettu ja jotenkin tuntuu, että suorastaan halveksut meitä, jotka jo luemme paljon.)"

"Mutta jotenkin itseäni silti häiritsee kirjoituksissasi tietty muuhun kirjallisuuteen kohdistuva halveksuva asenne, mutta alan uskoa, että tuo on vain omissa silmissäni, etkä ilmeisesti takoita sitä."

Veljen vaimon kohderyhmää ovat mun mielestä työikäiset eli noin 18-60 -vuotiaat naishenkilöt. Se ei ole huono kirja ollenkaan, mutta haluan tehdä potentiaalisille aktiivikriitikoille tässä blogin keinoin selväksi, että se on viihdekirja eikä sillä ole korkeita taiteellisia pyrkimyksiä. Siksi kaiketi, ettei sitten pyhähdeltäisi jotta mitä ihmeellistä tuokin kuvittelee tehneensä, kun en tuon kummempaa kuvittele. Pari hauskaa tuntia vaan.

En missään nimessä halveksi muuta kirjallisuutta, viittasipa se "muu" sitten muuhun kuin viihteeseen tai muuhun kuin omaani. Jokaisen kirjan kirjoittaminen on iso proggis, joka ansaitsee kiitokset (ja ison palkan!!!). Olen myös maininnut jossain, että mun rakas äitini lukee todella paljon, mikä riittänee jo osoitukseksi siitä, etten halveksi paljon lukevia.

Mainittakoon tässä vielä, että jossain toisaalla mainitsin äitini olleen vakavasti sairas. Sitä hän on edelleen, mutta tänään on niin sanotusti kamelin selkä katkennut ja on luvattu, että hän voi parhaassa tapauksessa jopa parantua täysin, vaikka edessä onkin pitkä ja hyvin raskas hoitojakso. Niin että kiitos ja kumarrus, tää yks on sulle Aiti.