50-100 ihmistä vierailee tässä blogissa päivittäin. Niinäkin päivinä, kun en kirjoita mitään, täällä käy noin 25 ihmistä. Monikaan ei tiedä minusta paljon mitään, vaikka uhraa päivästään pari hetkeä typerien juttujeni lukemiseen. Siispä kirjoitan vähän itsestäni. Jos ei kiinnosta, skippaa peeässään, se on aika hyvä.

Ytimen olen kertonut tuossa sivulaatikossa: olen Henna Helmi Heinonen, tuleva esikoiskirjailija sekä 28-vuotias psykologi ja kolmen tyttären äiti. Asun Seinäjoella - vaikka osuvampi sana olisi kyllä, että elän Seinäjoella, koska teen täällä paljon muutakin kuin pelkkää asumista. Olen syntyperäinen stadilainen, asuin lapsuuteni Pohjois-Haagassa ja varhaisaikuisuuden Sörkassa.

Muutin tänne Seinäjoelle noin 2,5 vuotta sitten vähän vahingossa. Piti olla vain puoli vuotta, mutta jäimme, koska lapset viihtyivät niin hyvin. Sitten löysimme tämä talon, 1980-luvulla rakennetun tiilitalon, joka oli ollut myynnissä yli puoli vuotta ilman ainuttakaan tarjousta. Piti vaan surffailla vähän Etuovessa ja katsella, millaisia taloja Seinäjoella olisi, jos haluttaisiin tänne jäädä... Näin pohjapiirroksen ja ihastuin heti. Näytin miehelle, että jos tuosta kaataa seinän, jos nuo huoneet yhdistää, näetkös kuinka hyvä siitä tulisi. Mies epäröi, mutta olen aika hyvä myymään ideani.

Olen kai kirjoittanut aina, tylsää, mutta totta. Mutta en halunnut kirjailijaksi enkä toimittajaksi, koska kaikki sanoivat, että musta tulisi hyvä kirjailija ja toimittaja. Hah!

Ala- ja yläasteella kirjoitin valtavasti, lukiossakin vielä. Sitten käsikirjoitukseni ei mennyt läpi kustantamoissa ja lopetin kirjoittamisen. Aloitin elämän, tapailin ihmisiä ja tuoppeja pari vuotta. Menin töihin, opiskelin. Aloin kirjoittaa taas perustaessani jalkapalloaiheisen verkkolehden Futismaailma.com - opin sekä kirjoittamaan että editoimaan, koska ei niitä surkeita hommia pitkään aikaan kukaan muukaan tehnyt. Lopulta siellä oli parhaimmillaan 35 työntekijää, mutta silti, kiasus että kirjoitin paljon! Palautteita, keskusteluja, sähköposteja, kirjoitusohjeita! En jaksanut blogata enkä kirjoittaa päiväkirjaa, koska töissä piti koko ajan kirjoittaa. Gradu oli pakko tehdä, kyllä tökki... Kun lopetin päätoimittajan työt vuonna 2008, ajattelin etten enää kirjoita mitään. Kesti kaksi viikkoa kunnes olin kaivanut esiin Veljen vaimon hahmomaailman - jonka olin luonut hyvän ystäväni Annan kanssa vuonna 2002 Liverpoolissa, jossa asuin, koska siellä asuu myös maailman paras jalkapallojoukkue - ja huomasin alkaneeni kirjoittaa kirjaa.

Nyt tunnen puhdistautuneeni, siis esittäytyneeni riittävästi, jotta kehtaan pyytää muita lukemaan juttujani.

P.S. Edellinen kirjoitus, otsikolla "Jo kuusysi", oli tuonut Blogilistalta tuplamäärän klikkauksia tavalliseen verrattuna. Kyllä me netinkäyttäjät ollaan sitten tyhmiä... Mies ehdotti, että laatisin kirjoituksen otsikolla "Mun top 3 kuusysit". Ykkösenä vuoden 69 Mustang, kakkosena 69-senttinen hauki Kalajärvestä...

P.P.S. Arktinen Banaani vastasi, sunnuntai-iltana, ei paha! Hyvää skittiä oli. Referoin sitä huomenna. Nyt föönaan tukkani, ettei ole kamala hair day huomenna, kun pitäis viedä muksuja taitoluisteluesityksen treeneihin.