Haastelimme toisaalla vähän romaanihenkilöiden lukumäärästä.

seitsemän kirjoitti: "Jossain puhutaan seitsemästä henkilöstä, lukija pystyy hallitsemaan seitsemän henkilöä yhtä aikaa, loput pitäisi kirjoittaa paperisemmiksi ja ohuemmiksi taustahenkilöiksi."

Minä vastasin: "Mäkin oon lukenut tuon seitsemän jostain, ja siinä jutussa mainittiin, että Agatha Christien kirjoissa on lähes poikkeuksetta seitsemän päähenkilöä. Hyvä pointti."

Anne T kirjoitti: "Olen itse myös miettinyt tuota, että kuinka paljon on edes järkevää esitellä uusia henkilöitä. Mutta jos puhutaan juurikin sivuhahmoista, niin niitä voi silputa sinne reiluummin, vai? Mutta jos ei ole selkeää päähenkilöä (päähenkilöitä) niin ovatko säännöt silloin toiset?"

Annelle en osaa vastata - joku toinen ehkä osaa? Onko joku maksimimäärä sivuhenkilöille?

Muistin heti tuon oman vastauksen postattuani, että mäkin ymmärrän tuon luvun seitsemän! Ihminen pystyy pitämään työmuistissaan kerrallaan keskimäärin 5+2 asiaa - etupäässä numeroilla sitä on kai tutkittu. 5+2 tarkoittaa, että 5-7 yksikön työmuisti on keskiverto. (Se tavataan ilmoittaa noin oudossa muodossa, kiitos siitä artikkelille, joka alunperin esitteli työmuistin laajuuden tällä tavalla.)

Veljen vaimossa sanoisin olevan kolme päähenkilöä ja sitten neljä hyvin merkittävää sivuhahmoa. Eli... seitsemän. Heh. Lisäksi on pienemmissä rooleissa 5-10 henkilöä ja vielä maininnan tasolla ehkä samat 5-10. About kymmenestä koelukijasta kaksi on sanonut, että henkilöitä saattoi olla liikaa.

En mä itse asiassa edes tiedä, onko Juurissa yhtään tuon enempää kuin Veljen vaimossa. Mä en vaan tunne niitä niin hyvin.