satu kirjoitti toisaalla:

"Ehkä taustojen kirjoittaminen on helpompaa kuin koskaan ennen, mutta tarinan ja juonenkäänteiden rakentelu, se on aina yhtä haastavaa."

Kiinnostuin tuosta virkkeen loppuosasta.

Mulle tarinan rakentelu ei ole ollut koskaan haastavaa. En näet paljon rakentele.

Mun tarinat vaan tapahtuvat. Kirjoitan, tapahtuu jotain, kirjoitan lisää, tapahtuu jotain muuta. Etenkin novellit ovat syntyneet näin. Siksi niillä ei varmaan voitetakaan kirjoituskisoja!

Romaaneihin - kahteen julkaisemattomaan nuortenkirjaan sekä Veljen vaimoon - mulla on ollut tarinaan joitain kiinnepisteitä, mutta ei aina edes loppua suunniteltuna. Sitten olen vaan alkanut kirjoittaa ja katsonut, mitä missäkin luvussa tapahtuu. Usein asiat menee uusiksi, henkilöt ottavat sijansa ja joskus tekevätkin vähän toisin kuin ajattelin. Veljen vaimossa Santtu teki lopulta ratkaisun, jota ennakoin jo alkupuolella, mutta en uskonut sitä ennen kuin olin siellä lopulla.

Joopa, kuulostaa pimeältä. Ne elää siellä paperilla ne tyypit. Elääköhän ne silloinkin kun läppärin kansi on kiinni?

Toi tarkka rakentelu paperilla sopii tietysti joillekin. Mulle se tuottaa tiukan aikataulun, jossa kaikki hauska, eli yllättyminen ja oivallus on jo tehty, ja jäljellä on vain tylsää kirjoittamista.