Kässäsin tänään asiaa pohtiessani, että kantrihan on niin kuin mun kirjoitukset. Mun sydämessä on aina ollut pieni paikka populaarikantrille. Tykkäsin Shania Twainista 10 vuotta sitten ja nyt olen ihastunut Lady Antebellumin kappaleeseen "Need you now".

Kantri on suorasukaista ja todellista. Niin minä yritän kirjoittaa: suoraan ja tosiasioita. Pois turhat kiertelyt.

Vai eikö ole suoraa, kun tuon mun tämänhetkisen suosikkipiisin kertsissä sanotaan:

It's a quarter after one
I'm all alone and I need you now
And I said I wouldn't call
But I'm a little drunk and I need you now

Samasta syystä arvostan Anssi Kelan musiikkia. En siis varsinaisesti kuuntele sitä itse, en omista Kelan levyjä enkä ole downinut sitä Spotifysta, mutta arvostan Anssi Kelaa. Se mies on rehellisesti sitä mitä on! Ei kikkailuja eikä mitään tekopyhää taiteellisuutta, vaan suorasukaista viihdettä ja rehellisiä sanoituksia, jotka kylläkin ovat välillä vähän kökköjä, mutta juuri siksi niin kiehtovia populaarimusiikin maailman vertauskuvien keskellä.