Leena Parkkinen ilmoitti Hesarissa lukeneensa mun blogia! Tai ei hää mua nimeltä maininnut - höh! - mutta kaikista johtolangoista näin voi päätellä. Hän kirjoitti kolumnissaan kirjailijanaisten julkisuuskuvasta. Loppupuolella sain viittauksen:

"Toiset murehtivat jo ennen kirjan julkaisua. Kolmikymppinen ensi kevään esikoiskirjailija mietti juuri blogissaan pitäisikö mennä rasvaimuun koska ylipainoisena ei voi mennä aamutelevision haastatteluihin. Ehkä asenteellisuudesta ei pitäisikään syyttää kiiltäviä lehtiä vaan niitä, jotka valmiiksi tuotteistettuina pyrkivät lehtien kanteen."

Siis mä en oo ensinnäkään kolmikymppinen, aaaag, vaan alle 29!

Mua ei muuten vielä ole kukaan tuotteistanut vaan ihan oon oma itseni. Odotan mielenkiinnolla millainen tuote musta tehtäis. Ehkä isolanteinen barbinukke? Tai vaaleanpunaiset pompomit?

Eikä mun tartte muuten mennä rasvaimuunkaan, kun tänäkin aamuna olin laihtunut 600 grammaa. Mut siis oikeesti, niin kuin artikkelin keskusteluun kävinkin mainitsemassa, onnellisia ovat ne naiset, jotka eivät edes ajattele pientä laiharia ennen mahdollista tv-esiintymistä. Leena Parkkinen kuuluu varmaan heihin, ja olen tietysti sikamaisen kateellinen... Mut ehkä mulla on joitain muita avuja enemmän.

P.S. Jos joku ei tiedä, kuka on Leena Parkkinen, niin hän on kirjailija ja vuoden 2009 HS:n kirjallisuuspalkinnon voittaja. Oikein kauniilta nuorelta naiselta näyttää kuvissansa. Hänen isänsä on kirjailija Jukka Parkkinen.