Nyt mä kerron kaiken. Siis siitä kustannussopimuksen allekirjoituksesta ja tapaamisesta.

No, en tietenkään kaikkea. On tietysti ylettömän makeeta, että nyt mua sitoo liikesalaisuus ja vaitiolovelvollisuus isolta osin. Mutta on paljon niitäkin osia, joita voin ihan hyvin kertoa, jos jotakuta kiinnostaa. Minua ainakin olis kiinnostanut vielä torstaina!

Niin että menin sinne Arktisen Banaanin toimistoon. Mua odotti kustantaja ja kustannustoimittaja. Käteltiin ja kerroin siitä blonditestistä, jota en läpäissyt. Tietysti kerroin sen heti varmistaakseni mahdollisimman hyvän ensivaikutelman.

Käytiin sisään neuvotteluhuoneeseen, jonne oli katettu tarjolle croissantteja ja mansikoita. Ihan riittävän juhlavaa, que?! Milloin mulle kukaan on kattanut croissantteja ja mansikoita, kysyn vaan.

Puhuttiin yleisiä ja asiallisia. Yleistä markkinoinnista, kannesta ja alan tilanteesta. Kuuntelin, kyselin ja kerroin omia ajatuksia. Sain kuulla joitain anekdootteja vanhoista kampanjoista, onnistuneista ja epäonnistuneistakin. Se oli erityisen miellyttävää: mä tykkään paljon siitä, että osataan tunnustaa omat virheet ja analysoida niitä. Teen sitä itsekin ja jotkut luulevat (väärin!) että se tarkoittaa, etten osaa myöntää olevani väärässä.

Olen tietysti lähes aina oikeassa. Kuten muutkin naiset.

Esittelin laatimani kansikatsauksen ja heiteltiin ideoita kantta varten. Sain nähdä luonnoksia syksyn kirjojen kansista, ja voinpa vannoa, että AB:lla kirjan kansi otetaan todella vakavasti. Kansikuvia ei tehdä liukuhihnalta plänttäämällä yhteen vähän aihetta liippaava kuva ja siihen silmämääräisesti osuva teksti. Syksyn kirjojen kannet olivat loppuun asti ajateltuja ja loivat kukin sisällöstään sen mielikuvan minkä pitääkin.

Sitten kustantaja ehdotti, että jos allekirjoitetaan ja lähdetään juhlistamaan.

Niin tehtiin. Mies oli käskenyt lukea sopimuksen vielä läpi, joten sen tein, ettei tartte kotona hävetä!

Lounaalla juotiin kuoharia ja syötiin erinäisiä kalaruokia. Kilistettiin. Minä söin katkarapuja ihan järkyttävän kokoisen vadin. Puhuttiin samoista aiheista. Tulin todella hyvin juttuun sekä kustantajan että kustannustoimittajan kanssa, ihan rennosti sain ottaa. Kuohari saattoi auttaa. Tapasin myös kolmannen AB:n edustajan, joka tuli esittäytymään. Tunsin tietysti itseni oikein tärkeäksi.

Lopuksi kajottiin hieman tekstiin ja editointiin, mutta todettiin, että markkinointipuoli on ajankohtaisempi. Teksti on valmis eikä siihen tehdä suuria muutoksia, joten sen ehtii kyllä katsoa.

Sitten se oli ohi. Hain viisivuotiaan isoisänsä hoteista vahtivuorosta ja mietin, oliko se sittenkään totta. Raitiovaunussa en vielä kehdannut tarkastaa, oliko se sopimus edelleen laukussa, mutta hotellissa tarkastin.