Puhun eilisestä kuin olisin voittanut Oscarin. Mutta pidän sitä oikeutettuna, koska en ikinä tule voittamaan Oscaria.

Hetkinen! Mitäs jos Hollywood haluaa ostaa Veljen vaimon alkuperäiskässärin ja Sofia Coppola muokkaa siitä voittajaleffan...

No. Koska mahdollisuuteni voittaa Oscar ovat kohtalaisen pienet, puhun sitten siitä, kun olin Aamulehden kannessa ja käyttäydyn kuin olisin voittanut Oscarin, tai edes Finlandian (mitä pidän vielä epätodennäköisempänä).

Kiitos kaikille! Isä ja äiti kehuivat mua kauniiksi ja etenkin isä ihasteli, että olin kuvissa naisellinen. Mies onnitteli hienosta saavutuksesta ihan rehellisesti. Lapsetkin kerrankin olivat kiinnostuneita halusivat nähdä kuvat - 5-vuotias tosin kysyi ensimmäisenä, pääsetkö äiti sitten telkkariin ja radioonkin. Sukulaiset lähestyivät parilla maililla ja tekstarilla, täti skannasi Kalevan jutunkin minulle. Ystäväni Henna ilmoitti olevansa ylpeä minusta.

Eli kaikkee älyttömän ihanaa. Silti aivan kaikkein ihanimpia juttuja olivat nämä:

* Tuula K. oli unohtanut ostaa Aamulehden lomamatkallaan Itä-Suomeen. Hänen miehensä soitti sitten kaverilleen Tampereelle, joka osti lehden.

* Heidi ja Saara, nummelalaiset kotirouvat, järjestäytyivät aikeenaan vuoropäivin asioida Nummelan ainoassa kirjakaupassa tiedustelemassa, joko Veljen vaimo löytyisi sieltä.

* Sanna, joka asuu Kreikassa Aamulehden ulottumattomissa, pyysi äitiään skypettämään ja lukemaan jutun ääneen.

Toisin sanoen: jos se saa ihmiset toimimaan näin, tässä on pakko olla jotain!