Piti eilen siivota koko talo. Ehdin takkahuoneen perältä ruokailutilan kirjahyllylle, ja sit se tyssäs. Mutta kirjahyllyä siistiessä huomasin omistavani hirveän määrän kirjoja, joita en ole lukenut enkä aio lukea.

Selitän.

Ensinnäkin oon aika kova ostelemaan kirjoja. Meillä oli lapsuudenkodissani iso kirjahylly, joten mun mielestä se kuuluu minunkin lasten kotiin (ja omaani). Ostan siis kirppikseltä ja alennusmyynneistä kirjoja todella herkästi. Nämä kirjat kuitenkin pääsääntöisesti aion lukea, vaikken tosiasiassa juurikaan sitä ehdi tekemään.

Omistan myös paljon kirjoja, jotka olen lukenut niiden 25 vuoden aikana, kun olen osannut lukea.

Mutta siis ne kirjat, joita en ole lukenut enkä aio lukea, ovat joko:

a. miehen omia (esim. Anthony Beevorin Berliini 1945),
b. veljeltäni, joka ei halunnut hankkia omaan asuntoonsa kirjahyllyä joten antoi kotoa muuttaessaan kirjansa minulle (esim. Crichtonin Prey ja MEG - syvyyksien kauhu),
c. äidiltä, jonka kirjahylly on jatkuvasti liian täynnä ja sitä pitää tyhjentää mökille ja muualle (esim. Pekka Ruotsin Rajan kahden puolen).

Meidän perheessä ei ole ollut koskaan tapana myydä tavaroita kirppikseen tai antikvariaattiin, enkä voi sietää ajatusta, että kirja heitettäisiin roskiin. Jokuhan on nähnyt hirveästi vaivaa sen eteen. Joten kerään niitä sitten hyllyyni.

Niinpä mulla ei pian ole enää hyllytilaa - mutta onneksi meidän ruokailutilassa on vielä paljon tyhjää seinää...

P.S. Nyt alan kirjoittaa. Oikeesti.