Löysin vanhoista posteista vielä luonnehdintaa Veljen vaimosta. En siis lue vanhoja tolloilujani huvikseni (ha!) mutta oon vahingossa haksahtanut jotain tavaamaan, kun olen kopsaillut niitä tuonne uuteen blogiin. Toiminta siirtyy alkuviikosta sinne.

Jonain kauniina päivänä sanoin:

"Veljen vaimo on viihderomaani aivan eittämättä. Mutta ei se kuitenkaan ole kepeä. Minusta se on sävyltään sydämeentunkeva ja joissain kohdin riipaiseva. Se sisältää paljon aitoa tunnetta ja vain vähän silottelua.

Veljen vaimo saattaa hyvin olla aikalaisromaani. Se kuvaa etupäässä kolmikymppisten kaupunkilaisten arkea elämän pakottamissa taitepisteissä, kun on pakko tehdä valintoja, joita ei haluaisi vielä tehdä. Se taitaa kuvata aikuiseksi kasvamista silloin, kun jo ollaan aikuisia."

Rohkeat arvailut aikalaisromaanista juontavat juurensa siitä, että olin saanut juuri siinä palautetta 50-90 -vuotiailta koelukijoilta siitä, että Veljen vaimo auttoi heitä ymmärtämää paremmin lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Emmä oikeasti tiedä, mikä on aikalaisromaani, enkä mä edes tiedä, onko se ihan oikeesti sitä samaa kuin mä ajattelen sen olevan. Niin että ottaisin sen nyt ehkä pois, mutten harrasta itsesensuuria!

P.S. Oon vieläkin aika onskuna Juha Vuorisen mailista. Tekee mieli rallatella!