Tämä postaus on niille lapsille ja nuorille, joita olen psykologina tutkinut, tavannut ja hoitanut.

Oon miettinyt viime viikkoina teitä aika paljon. Arvaan, että teitä on tänne blogiin eksynyt, koska mun nimi on paikallisesti ollut esillä monissa paikoissa. Googlettamallahan tämä löytyy.

Muistan teistä joka ikisen - jep, juuri sinutkin. Olitte kaikki aivan erilaisia. Toivon, että teillä kaikilla menee hyvin. Toisaalta tiedän, ettei varmaan kaikilla mene. Teille toivon parempaa jatkoa. Sanoin monelle, että pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa. Kulunut fraasi, mutta se on totta.

Haaveilkaa. Niin minä tein nuorena. Kirjoitin ja haaveilin. Aikuisena ryhdyin tavoittelemaan haaveitani - ja nyt ne ovat käsillä. Taivas on auki, ja niin se on teillekin!

Kun tavataan, moikataan. Mutta sinä ensin! Psykologilla on vaitiolovelvollisuus siitäkin, että me tunnetaan.