Vauva heräsi tässä välissä jo kolme tai neljä kertaa enkä enää jaksa aloittaa uutta 1-10 minuutin mittaista ajatuspätkää. Hieman jopa harmittaa, että kun olisi muulta perheeltä ollut sauma, niin tämä onpi tiellä. Mutta elämä on, eikö...

51 682 sanaa. Luin myös Mattiesko Hytösen kolumneja, mikä ei todellakaan kuulu arkipäivän puuhiini. Hyvä toisaalta, että keksin muitakin sijaistekemisiä kuin Facebookin selailu. Siinä sentään on sosiaalinen ulottuvuus ja se on siksi vähän hyödyllistäkin hommaa, mutta Hytösen kolumnien lukeminen on kyllä todellakin ajan heittämistä hukkaan. Voin sitten muistutella itseäni tästä aikaansaapuudesta kun seuraavan kerran saan ihan oikean sauman kirjoittaa.

Huomaan muuten, että viikossa tämä blogikirjoittelu on tuottanut noin 2500 sanaa kirjaankin asti. Ei paha, koska saman verran kirjoitin ehkä edellisen kuukauden tai kahden aikana. Ensi viikolle tavoite 5000 sanaa, jee!