Oon vähän miettinyt. Sofi Oksasta nimittäin, kun Hesari tänään uutisoi, että Oksanen oli palannut Puhdistuksella kotimaisten kaunokirjojen myyntilistan kärkeen.

Pahoittelut heti kärkeen Sofille, jos hän lukee tätä postausta jostain käsittämättömästä syystä. Joudut käsiteltäväksi vain koska kirjasi sattuu olemaan myydyin jälleen kerran. En ole lukenut sitä ja sen ansiot voivat olla erityisen suuret.

Silti minusta tällainen yksinvaltius ei ole kovin tervettä. Musiikkilistoja julkaistaan viikon välein ja ymmärränkin, jos joku pari vuotta vanha biisi kerran siellä nousee kärkisijoille, kun Voice on ottanut sen tehosoittoon. Mutta eikö ihan oikeasti koko huhtikuussa 2010 ollut kansalle tarjolla enää mitään muuta kiinnostavampaa kuin Puhdistus?

Eikö tämä kerro aika paljon siitä, kuinka heikosti kotimaista kirjallisuutta halutaan tai osataan markkinoida. Kansahan "tunnetusti" ostaa sitä moskaa, jota sille syötetään. Puhdistus ei varmaankaan ole moskaa sen enempää kuin omakaan kirjani - voi olla jopa vähemmän! - mutta markkinataloudelle ne ovat moskaa molemmat sisällön arvokkuudesta riippumatta. Markkinataloudelle arvokkaampaa moskaa on se, joka myy enemmän.

Kun olen tänä keväänä - ilmeisistä syistä - vähän herkemmillä tuntosarvilla seurannut kirjallisuusuutisia, olen kyllä bongannut useampiakin teoksia, joista kustantamo on ajatellut ihmisten kiinnostuvan. Esimerkiksi Kreetta Onkeli ja Elina Hirvonen, eli suhteellisen nimekkäät kirjailijat, ovat julkaisseet uutuutensa. Mutta niitä markkinoidaan kirjallisuuskritiikeillä ja -palkinnoilla! Markkinointi perustuu siis siihen, että joku haukkuu kirjan tai ainakin arvioi jonkun toisen olevan sitä parempi. Jos joku hyvä sana sanotaan valtamediassa, se varmasti tehdään sitten Viikon kirja -osiossa tai Kirjallisuushetkessä, jonka kohdalla tavallinen jaana kääntää kanavaa.

Muuten, myydyimpien kotimaisten kaunokirjojen listan kakkosena oli Arktinen banaani. Sarjakuvalla. Joku vaan osaa, ja joku toinen vaan ei.