Paitsi että lenkkeillessä saa upeat reidet ja kapean pyllyn (hmmmm), niin näköjään se ihan oikeasti edesauttaa ajattelua! Sain ratkottua Juurien seuraavan luvun sisällön. Siinä on menossa tärkeä muutaman päivän aikajakso, jossa pitäisi tapahtua paljon, mutten tiedä miten. Näillä taas yksi päivä eteenpäin.

Harrastin lenkkeilyä joskus ennen lapsia ihan aktiivisestikin. Nyt harkitsen - vakavasti - että pitäis ehkä alkaa se uudelleen. Oh my...

Sain sitä paitsi edellisen luvun aika pitkälle aiemmin päivällä. 35 475 sanaa. Joitain lankoja sain pääteltyä, mutta onhan se vielä aika levällään. Puolet ajasta edelleen epäilyttää, tuleeko siitä yhtään mitään.

Ainakin siinä on liikaa porukkaa. Pitää panna vähän päiviltä niitä. Josta tulikin mieleeni hauskasti Antti Tuurin haastattelu viikonlopun Ilkasta, jossa hän sanoi, että nykykirjailijat tappavat porukkaa saadakseen kirjan päätökseen. Mä nyt tapan pari, että saisin edes alulle.

Niin, ja 93 sivua.