Juurien ensimmäinen osa tais just loppua. Onpas outoa.

Kirjoitin sen loppuun ja pohdin, miten johdattaisin nyt sen kakkososaan jollain nokkelalla mutta ajankulunsa ja ajatuspyörteensä vuoksi kiistattoman tylsällä aasinsillalla. Keksin hyvän ratkaisun: enpä johdatakaan. Hyppään vaan yli.

Miksei se toimisi? Lukija tajuaa kyllä, missä mennään. Eihän ne tyhmiä ole. Jos minä kerran inhoan liiaksi aukikirjoitettuja tekstejä, niin miksi tekisin niin itse.

Hah!