24 965 sanaa eli kirjoitin jonkin verran. Jotenkin tahmeaa se kyllä oli.

Viimeistelin neljä kolumnia, niin että nyt selviäisi miehen kesäloman yli ilman viikottaisia velvotteita.

Viimeistelin paketin, jota tarjoilen eräälle aikakauslehdelle huomenna (se sama mistä olen maininnut aiemminkin, mutta mistä en viitsi hiiskua nyt vielä - jinxaan vielä sen).

Viimeistelin lehdistötiedotteen, jonka ajattelin jaella huomenna paikallisille medioille.

Listauduin Twitteriin.

Joku vois sanoo, että olin aika tehokas. Lisäksi kävin koiran kanssa lenkillä ja hoidin lapsia illan yksin, kun mies lähti Provinssiin.

Twitteriin muuten listauduin siksi, että olen taistellut mihin vetäisin rajan yksityisen ja julkisen minän kanssa. Aika julkistahan tämä omalla naamalla viestittely nimittäin on. Päätin nyt sitten vetää sen tuohon, että Twitteristä mun juttuja voi seurata kaikki jotka tahtoo. Tällä hetkellä ei siis kukaan kun seuraajia on nolla.

Olkoon Facebook sitten hieman yksityisempi.

Kollegani (!!!!!) Katariina Souri muuten kirjoitti tästä aiheesta juuri tänään Sunnuntaisuomalaisessa, siis Facebookista ja yksityisyydestä. Hänellä tosin oli lievästi raflaavampi kokemus, kun kolmoissurmaaja oli pyydellyt kaverikseen. Oli ottanut.

Enpä sano mitään.