5-vuotias teki tänään minulle kirjan. Se oli ainakin kahdeksas kirja, jonka hän tekee. Piirsi kuvia, kirjoitti tekstiä ja teippasi yhteen. Sen kannessa oli pikkusiskon piirtämiä kuvia ja siinä luki: PARAS KUKA ON SE MITÄ VOI HAISTAA.

Tuli hassu olo. Jos minusta tulee oikeasti kirjailija - ja mä tarkoitan tällä siis sitä, että jos kirjani myyvät hyvin ja saan kirjoittaa elääkseni vähän pidempäänkin kuin tämän omakustannevuoden - niin siinä tapauksessa meidän lapsille se on ihan normaalia, että kotona asuu kirjailija. Niitä varmaan hävettää teini-ikäisenä kertoa kavereille, että äiti on joku... kirjailija. Kaikilla muilla kun on oikeat ammatit.

Ne varmaan valehtelee, että mä olen lääkäri.

Tosin... ei noi oikeatkaan ammatit aina ole niin yksiselitteisiä. Kun mä olin lapsi, meidän isä oli perheyrityksen toimitusjohtaja ja äiti oli järjestön talouspäällikkö. Ja minähän luulin, että äiti on siivooja ja isä järjestää joitain kuljetuksia paikasta toiseen.