Aamulehden toimittaja soitti eilen niin kuin oli luvannut. Mutta eipäs tehtykään puhelinhaastattelua. Hän kysyi, haluaisinko sittenkin viikonloppuliitteen kansikuvaan. Tulevaisuuden kirjailijana.

Sanoin, että no ilman muuta!

@!#& hienoa ja vähän muita julkaisukelvottomia!

Niin että menen nyt sitten maanantaina Tampereelle kuvattavaksi ja haastateltavaksi.

Kauhee soittorumba. Ensin tärkein: kampaajalle (lupasi tulla sunnuntaina töihin), sitten isälle (varattu), sitten äidille (puhelin poissa päältä), kustannustoimittajalle (innostui), isälle (edelleen varattu), äidille (edelleen puhelin poissa päältä), isälle (edelleen varattu), isälle (edelleen varattu)... ja niin edelleen.

Olen tietysti erittäin innoissani, siis aivan hämmästyttävän innoissani. Vielä ei jännitä - mut varmaan sitten maanantaina. Ainakin eilen jännitti.

Mut oon oikein perisuomalainen ja sanon, että eikstää nyt ois voinut tulla toisella hetkellä, kun mä just jouduin perumaan kampaajan tämän Oulun reissun vuoksi, ja oon viimeisen puoltoista viikkoa mässyttänyt hiilareita niin että olen oikein paisuneessa kunnossa (sen yhden viikon laiharin jälkeen). Nyt ei enää ehdi laihtua, mut onneksi kampaajani Petra lupasi sunnuntain treffit! Jotain voi pelastaa!