Oon vähän miettinyt. Kirjailijan työtä, josta nyt taas viime päivinä on puhuttu paljon esimerkiksi tuolla Hesarin keskusteluissa.

Nimimerkki INDIVIDUALISTI siellä toi esiin Veikko Huovisen ajatuksia näillä sanoilla: "Hän maalasi kuvan kirjailijasta, joka seisoi toreilla ja turuilla yhden käden varassa samalla kun vapaassa kädessä ja molemmissa jaloissa olevat värikkäät muovivanteet pyörivät kuten parhaan sirkusklovnin taidoilla ikään."

Nimimerkki jsmiling puolestaan skottidekkaristi Ian Rankinista, joka kirjoittaa kolme kuukautta vuodessa ja esiintyy kirjailijana yhdeksän muuta kuukautta.

No ensinnäkin, kuten aiemmin sanoin, henkilökohtaisesti mun mielestä olisi himskatin tylsää pelkästään kirjoittaa. Mä oon aina pitänyt töistä, joissa tehdään kokonaisuudenhallintaa, ja tämähän on sitä parhaimmillaan. Tykkään todella paljon olla mukana oman imagoni, markkinoinnin ja kannen suunnittelussa. Varmaan tykkään siitäkin, jos joku haluaa haastatella (vaikka jännitänkin aivan simppenä tietysti etukäteen!!!).

Ymmärrän kyllä, että on niitäkin, joita se ei kiinnosta - jotka haluaisivat vain kirjoittaa. Mut mä nyt ehkä ajattelen niin, että eikö kirjailijan ammattikin ole työ, joka muuttuu. Ihan kuin muutkin työt. Ei lääkärikään enää ole samanlaisessa kyseenalaistamattomassa asemassa kuin 80 vuotta sitten, joutuvat vieläpä ihan itse sanelemaan tekstinsä Efficoihin ja Pegasoksiin. Opettaja ei pelkästään opeta, vaan joutuu hallitsemaan luokkaa ja kasvattamaan lapsia.

Eikö ole ihan luonnollista, että myös kirjailijan ammatti muuttuu? Ja jos ei halua tehdä niitä muita hommia, niin vaihtaa sitten ammattia?

Mähän voin puhua ihan puutaheinää, enhän minä tuosta alasta mitään tiedä. Mut joskus olennaisen näkeekin kaikkein parhaiten laatikon ulkopuolelta.

P.S. Runoilija Teemu Manninen keksi ratkaisuksi jotain uutta.