Tämä hieno päivä kulki näin.

Tein viimeiset muotoilut. Tiivistin marginaaleja, sitten taas levensin. Lisäsin alatunnisteen ja sivunumerot. Tein kansilehden - valitsin vaivalla fontiksi Rockwellin - ja kirjoitin "lyhyen luonnehdinnan", jota kirjoituskilpailun säännöt saatteeksi vaativat. Luetutin sen miehellä ja pohdin, kuinka olla riittävän myyvä mutta ei liian myyvä.

Tulostin kässärin, kannen ja saatteen. Huomasin, että tulostin jakelee paperit alustalle väärin päin eli viimeinen sivu päällimmäiseksi. Nou hätä, käännän ne illalla, tuumin.

Kun sain vauvan nukkumaan ja tarkastin, että isommat nukkuvat myös, vein kässärin sohvalle. Kääntelin sivuja. Suunnittelin, että huomenna vauvan päiväunien aikaan viemme kässärin S-marketiin, jossa on asiamiesposti. Ostamme kuoren ja merkit ja postitamme.

Muistin, että unohdin vaihtaa Massen nimen. Se on Masse. No, okei, ajattelin, voin vaihtaa sen sitten jos kirja julkaistaankin.

Huomasin, että sivulla 250 Mailisilla on repliikki ilman murretta. No, voin tulostaa sen sivun uusiksi.

Huomasin ajatusvirheitä noin kymmenellä sivulla, jotka näin papereita kääntäessäni. Tyhmiä sanavalintoja en laskenut.

Sivulla 57 (lopusta alkaen) tajusin, että olen kirjoittanut alaviitteeseen oman nimeni. Mies käveli juuri ohi, kun älähdin että ei jumalauta, mun pitää tulostaa tämä uusiksi! Eihän kirjoituskilpailun tulosteessa saa olla kirjoittajan nimeä!

Sopii arvata, onko meillä a) mustetta, b) paperia.