Kolmas editointikierros on valmis, arvostelukappaleiden palaute on purettu. Syvä kiitos ja kumarrus vielä kerran Ainolle, Annalle ja Päiville. Ja itselleni. Itse olin nimittäin tehnyt selvästi eniten korjauksia.

Kaikilla koelukijoilla oli selvästi oma tapansa kommentoida. Aino oli tarkka oikolukija aina sivulle 220 asti. Olikohan sitten tarina temmannut mukaansa vai kello ollut liikaa? Anna kirjoitti monta hauskaa kommenttia, jotka naurattivat. Päivi panosti vihreän kynän käyttöön. Aino käytti muuten punakynää selvästi eniten, palauttamansa tussin laidasta oli tekstauskin kadonnut...

Minä kirjoitin omat kommenttini kuulakärkikynällä. Tärkeimmät korjaukset koskivat sanoja ehkä, kyllä, tuntuu ja jo, joita oli sata kertaa liikaa.

Jäljellä on nyt neljä listaa. Niiden nimet ovat:

* PUUTTUVIA JUONENPÄTKIÄ  eli mm. Outin vauvan syntymä puuttuu, Vesimaan kohtalo ei käy ilmi ja sen sellaista.
* ILPOLLE eli Ilpo on ystävällisesti luvannut tarkastaa poliisin työhön liittyviä asioita.
* PALAA VIELÄ NÄIHIN eli kappaleita, jotka ovat sekavia tai huonosti muotoiltuja, ts. joita pitää vielä muotoilla.
* TARKISTETTAVIA eli sitä onko Northamptonissa akatemia (ei taida olla), mitä murretta puhuu Hämeenlinnassa syntynyt, mikä se Espanjan matkakohde nyt olikaan ja muuta.

Eli siis neljännelle editointikierrokselle. Huoh.

Toivoisin, että mies ehtisi lukea Veljen vaimon läpi vielä ennen kuin Kariston kilpailun dedari tulee vastaan, mutta ei taida ehtiä. Yksi oikoluku ei olisi yhtään haitannut.