Löysin viihteen tason, jota Veljen vaimo edustaa. Kirpparilta siis, samalta reissulta, josta jo aiemmin kirjoitin.

Syvä kuin meri, Jacquelyn Mitchardin romaani.

Eli hyvin ja juoksevasti kirjoitettu tarina, joka on viihdyttävä ilman syvällisiä taiteellisia tavoitteita, mutta jossa on elävät ja mielenkiintoiset hahmot, ja joka ei kuitenkaan ole mitäänsanomaton vaan jää kasvamaan mielessä lukukokemuksen päätteeksi.

Veljen vaimon lukemiseen voinee siis varustautua lukemalla Mitchardin kirjan.

Paitsi että Mitchardin kirjoissa on aika paljon rujompia elämänkohtaloita ja enemmän lööppikamaa kuin Veljen vaimossa, joka kertoo paljon tavanomaisemmista ihmisistä. Se on yksi Veljen vaimon olennaisista teemoista, kuinka tavanomaisessa ihmisessä on paljon epätavanomaista elämää.