Se on mulla tossa laukussa. Syötiin mangokakkua ja isän laittamaa muusia sekä savusiikaa sen kunniaksi. Eikä se nyt kumminkaan ole sen ihmeempi juttu kuin kaksi A4-kokoista paperia, joissa on allekirjoitukset alla.

Ne otti mut siis ihan tosissaan.

Jorisen enemmän kun saan ajatuksiani vähän kelattua auki. Oon ihan tööt, koska heräsin 05:40, jotta ehdin junaan, ja nyt vasta pääsin rauhottumaan (hotelliin, jossa 5-vuotias juhlistaa kustannussopimusta katsomalla Postimies Patea).

Tyypillinen anekdootti kyl nyt jo.

AB:n toimistoon mennään sisään porttikongista, jonka edessä on iso rautaportti. Löydän siihen portille osoitteen perusteella, kolkuttelin porttia ja näin sisällä summerit. Miten sinne oikein pääsee. Alan sitten selata kännykältä maileja, että oliko siellä nyt jotain erityistä saapumisohjetta.

Ei juma, mä en löydä niitä maileja! Selaan ihan paniikissa 40 viimeisintä mailia. Ei löydy kustantajan lähettämää eikä kustannustoimittajan lähettämää mailia eiliseltä. Mä oon keksinyt ne mailit itse!!! Oon tullut tänne Helsinkiin ja Punavuoreen asti, ja mä oon kuvitellut sen kaiken!!!

Sitten mä rauhoituin ja menin uudelleen etusivulle. Josta ne mailit sitten löytyivät.

Sit samalla tulikin joku mies, joka työnsi auki portin toisen puolen - siis toisen kuin sen, josta olin yrittänyt päästä sisään. Selitin jotain blonditestistä, jota en todellakaan läpäissyt ja sit luimin sisään.

Mutta mä sain sen.