Miehen kummilla eli Eijalla oli hyvää palautetta annettavana Veljen vaimosta. Oli kuulemma joutunut välillä muistuttamaan itseään, että minä olen kirjoittanut sen kaiken.

Eija sanoi kirjassa puhuttavan asioista rehellisesti ilman maalailua. Siitä olin erityisen tyytyväinen, koska siihen olen pyrkinyt, sanomaan asiat niin kuin ne ovat.

Eija myös totesi kuvauksen kolmikymppisistä olevan aito, haahuiluineen ja päättämättömyyksineen. Hän on itse syntynyt 50-luvulla, samoin kuin kirjan aiemmin lukenut Päivi, joka kertoi ymmärtävänsä omia lapsiaan paremmin Veljen vaimon luettuaan. Aloin pohtia, että mitäpä jos olenkin kirjoittanut aikalaisromaanin? Ei ollut tarkoitus, joten jos niin kävi, se oli kyllä silkka vahinko!

Toistaiseksi kaikki Veljen vaimon lukeneet - kuusi ihmistä, mukaan lukien kustantaja ja kustannustoimittaja - ovat olleet siitä innoissaan ja löytäneet siitä paljon sanottavaa. Se lupaa minusta todella hyvää: kirja näyttää saavan ajattelemaan.

Minua kiehtoo myös se, että Veljen vaimo näyttää vetoavan monenikäisiin ihmisiin. Tosin sitä ei ole vielä lukenut kukaan alle kolmikymppinen, joten täytynee tarjota sitä seuraavaksi jonkun pikkusiskolle.