Kirjoitin ihan hyvin tänään. Siis sanamäärässä mitattuna. 47 022 sanaa Juurissa, pian menee 50 kiloa rikki. Tasosta tiedä mitään. Enemmän teksti oli tajunnanvirtaa kuin mitään järkevää johdonmukaista kokonaisuutta.

Tajunnanvirta johtuu varmaan omasta erittäin monipalaisesta olotilasta, joka pitäisi järjestää.

Selitän vähän. Se johtuu syksyn kirjoista. Kun tuli kevään kirjat, en tiennyt siitä tuon taivaallista - en tiennyt enkä välittänyt mitä kirjoja ilmestyi, mä en siis oikeasti edes tiennyt, että on olemassa kevään ja syksyn kirjat. Mulle kirjoja vain ilmestyi joskus jostain. Olin siis todellakin ihan ulkona kirjamaailmasta.

Nyt mua kiinnostaa syksyn kirjat, mitä niihin on kirjoitettu ja mitä niistä kirjoitetaan. Kuka teki mitä, miten sitä markkinoidaan, paljonko sitä myydään, kuka onnistui, kuka epäonnistui.

Tämä on hämmentävää ja ahdistavaakin vähän siksi että:

1) Kaikki vaikuttavat tosi hyviltä! Kaikissa kirjoissa on hieno idea ja kaikki kirjailijat tuntuvat kamalan älykkäiltä!

2) Ketään ei kiinnosta. Oikeasti tietysti moniakin kiinnostaa, kirjallisuusihmisiä (kirjailijoita, lukijoita, kustantajia ja muita sivistyneitä tyyppejä), mutta suurinta osaa suomalaisista ei kiinnosta se laaja maailma, joka paljastuu kirjalistojen sisältä.

3) Kukaan ei tajua sitä. Tajuan, nyt kun olen tässä tavallisten ihmisten maailman ja kirjallisuusmaailman välisellä kynnyksellä, kuinka helppoa ja ihanaa on hukkua kirjallisuusmaailmaan. Kaikkihan on siellä hyvin - kaikki kirjat ovat hyviä ja kaikki kirjailijat älykkäitä - eikä markkinointiakaan tarvita: on niin hienoja teoksia, että ne riittävät.

4) Mitä jos mä jään näiden kahden maailman väliin: kirjallisuusmaailma ei pidä musta, koska mä haluan pysyä tavallisen maailman puolella, mutta tavallista maailmaa ei kiinnosta mitä mä teen, koska se tapahtuu kirjallisuusmaailman puolella?

Huh huh. Mun pitää varmaan soittaa parille tavalliselle kaverille, että mentäiskö tänään muutamalle viinilasilliselle, niin tuntisin taas olevani ihan normaali äiti ja vaimo ja ystävä enkä mikään tollo esikoiskirjailija, joka ei tiedä mistään mitään.