On jo pitkään pitänyt kirjoittaa WSOY-bossin Jacques Eijkensin sanoista ja täällä blogissa esiintyneistä reaktioista niihin.

Kerrataanpas.

Eijkens sanoi kesäkuussa Hesarissa:

"On tärkeää, että kustannuskonseptin taustalla on kiinnostava persoona. Ihmiset eivät halua vain kirjaa, he haluavat kirjailijan."

Tähän Reeta Karoliina vastasi meitsin blogissa:

"Minä olen lukija ja minä haluan ennen kaikkea kirjan.

Se on vanhanaikainen näkemys, mutta se on kohdallani totta. Minua ihan oikeasti usein häiritsee, jos tiedän itse kirjailijasta liikaa. Tunnen jonkun verran kirjailijoita ja tiedän muutamista suomalaisista kirjailijoista ihan liikaa intiimejä juoruja, (kuka pettää vaimoaan jne) ja kyllä hemmetissä se vaikuttaa lukukokemukseeni, negatiivisesti!

Eli en ole mitenkään ristiretkellä Heinosta vastaan, mutta kun sinä ilmeisesti olet/tulet olemaan tuollainen Eijkensin kaipaama julkkis-kirjailija, niin siksi koen tarpeelliseksi sanoa, että emme me kaikki lukijat tällaista kaipaa.

Minä lukijana toivoisin, että kirjailijat kirjoittaisivat mahdollisimman hyvin. Se riittää."

Ja Salla säesti:

"Minäkin otan mieluummin kirjan kuin kirjailijan, eli siinä olen täysin samaa mieltä Reeta Karoliinan kanssa ja vastakkaista mieltä Jacques Eijkensin kanssa."

Nyt loppuu lainaukset ja alkaa mun aatokset.

Ensinnäkin ymmärrän Reeta Karoliinaa ja Sallaa. Kyllä mullakin kiehahtaa, jos joku tulee panemaan sanoja mun suuhun. Se on ihan oikeesti yksi ärsyttävimpiä asioita maailmassa.

Mutta, mutta. Mä tulkitsin nuo Eijkensin sanat eri tavalla.

Kun Eijkens sanoi, että lukija haluaa kirjailijan eikä pelkkää kirjaa, tulkitsin hänen sanoneen: "Ne ihmiset, jotka eivät nyt juurikaan lue, lukisivat enemmän, jos meillä olisi näkyvämpiä kirjailijoita." En ajatellut Eijkensin tarkoittavan, että nyt lukemista harrastavien ihmisten harrastus olisi hiipumassa, koska kirjailijat eivät ole riittävästi esillä.

En tiedä mitä hän tarkoitti. Ehkä vaikka molempia.

Eijkens on hölmö, jos hän mollaa jo olemassaolevaa asiakaskuntaansa. Mutta viisas hän on, jos pohtii tapoja, joilla laajentaa asiakaskuntaa. Sehän on paitsi kustantajien myös aktiivilukijoiden voitto, jos kirjoja myydään enemmän. Silloin kirjoja voidaan myös julkaista enemmän.

Oon vähän miettinyt. Että ymmärtääköhän kirjallisuusala - tahi te aktiivilukijat - sitä, kuinka kaukana tavallinen ihminen on koko alasta? Mulla on siitä hajua, koska ihan vasta olin ihan ulalla.

En lukenut kirja-arvosteluja, en lehden kulttuurisivuja eikä mulla ollut hajuakaan, mikä kirja on uutuus ja mikä vanha. Osasin nimetä kolme nuorehkoa suomalaista kirjailijaa: Sofi Oksasen, Juha Itkosen sekä "sen yhden, jonka kirjan arvostelu oli New York Timesissa". En tiennyt, että pokkari on eri asia kuin kovakantinen - tai siis ymmärsin että ne näyttävät erilaisilta, mutten tiennyt, ettei uutuuksia löydy pokkarihyllystä. En sitä paitsi edes tiennyt, että kirjalla on kevätsesonki ja syyssesonki!

Minä vaan kävin kaupassa ja näin kivannäköisiä kirjoja, uusia tai vanhoja, joita sitten ostin kun sille tuulelle satuin. Yleensä niillä oli miellyttävä nimi, hieno kansi tai - niinpä - mielenkiintoisen näköinen kirjailija. Ostin esimerkiksi Richard Masonin "Meren huoneissa" siksi, että Mason on aika komea. Tai oli ainakin 10 vuotta sitten, kun ostin kirjan.

Minä olen siis Eijkensin kanssa samaa mieltä. Mä haluan kirjailijan. Kirjailijan, joka laittaa tukkansa ja ostaa uusia vaatteita promokuviaan varten. Ei kirjailijan tarvitse olla kaunis eikä komea, mutta siisti kyllä! Samaahan odotetaan muiltakin myyjiltä ja palveluammattia harjoittavilta.

Haluan kirjailijan esiintyvän televisiossa ja lehdissä kertomassa kirjastaan. Mieluiten ohjelmissa ja lehdissä, joita ehdin ja jaksan ehkä katsoa. No, kirjailijoita tuskin saa puffaamaan itseään Sinkkuelämään tai Kovaan lakiin, mutta Ilkkaan ja MeNaisiin voi päästä.

Lisäksi haluan hienonnäköisiä kirjoja, joiden kannesta jo arvaa, että kirja sopii minulle. 28-vuotiaalle kolmen lapsen äidille, joka vielä haluaa itseään hieman haastaa uupuvaa älyään, muttei mitenkään jaksa hampaidenpesujen ja iltasatujen jälkeen lukea vavahduttavia teoksia.

Todettakoon vielä aktiivilukijoille kaikella kunnioituksella, että mun ei ole tarkoitus pyrkiä teidän kirjahyllyihin esittelemällä päivän ruokalistoja tai lasten kasvatusongelmia. Mä haluaisin nimenomaan tavoittaa niitä itseni kaltaisia ihmisiä, jotka kiinnostuvat kirjasta sitten, kun ensin tuntevat kirjailijaa. Teidän kirjahyllyihin pyrin sillä teoksella, joka on tämän kaiken taustalla. Se on minusta hyvä ja luotan siihen.

P.S. Olis kauhean kätevää, jos voisi luottaa kansiliepeen kuvaan. Mut hitsi, kun en ole yhtä hyvännäköinen kuin edellä mainittu Mason... Tosin hänelläkin siis on omat nettisivut, joilla hän kertoo muun muassa paniikkihäiriöistään ja lääkityksestään sekä useista haastatteluistaan.