Mä luin Veljen vaimosta sen 24. luvun eli sen, mikä oli muka niin huonoa toissailtana. Ei se ole huonoa! Sehän on hyvää! Mua alkoi itkettää, kun olin kirjoittanut niin hyvin!

Tiedän, mikä meni pieleen silloin. Luin yksittäisiä lauseita ja tuijotin muka niiden vikoja. Tyhmää, älytöntä, järjetöntä. Mitä merkitystä on yksittäisellä lauseella 250 sanan kirjassa?

Sitä paitsi en ole kovin hyvä kirjoittamaan yksittäisiä lauseita. Joten onpa ääliömäistä tuomita itsensä sellaisen taidon perusteella, a) jolla ei ole mitään merkitystä, b) jossa en edes ole hyvä.