Tuntuu samalta kuin silloin, kun sain ensi kertaa tein plussatestin (eli mammaslangia tuntemattomille: sain tietää olevani raskaana). Ei vaan voinut uskoa, että sellainen elämänmuutos on sattunut omalle kohdalle. Sitä piti toistella ääneen koko ajan.

En oikein uskalla enää lukea AB:n kustantajan lähettämää mailia enää. Jos olenkin lukenut sen väärin ja siinä ei oikeasti luekaan, että "mielelläni näkisin romaanisi kustannusohjelmassamme keväällä 2011"...