268 000 ihmistä näkee mut sit sunnuntaina. Tai siis mun kuvan. Kannessa.

Niin että tuli käytyä siellä Aamulehden haastattelussa!

Toimittaja Simopekka Virkkula oli mukava kaveri. Perehtynyt - muhun. Todella... omituista. En osaa sitä muuten kuvailla.

Puhuttiin minusta, Arktisesta Banaanista, kirjanjulkaisusta, blogin taipaleesta, tulevaisuudensuunnitelmista, markkinointisuunnitelmista, tv-haaveista, radion käyttökelpoisuudesta, sähkökirjan mahdollisuuksista, myyntikanavista, kolmikymppisistä naisista, kolmikymppisistä naiskirjailijoista, kulttuuripiireistä, brändäämisestä, määrätietoisuudesta, julkisuudesta... PALJON. Olin Aamulehdessä 3,5 tuntia eli koko iltapäivän.

Välissä otettiin niitä kuvia. Kuvaaja lupasi poistaa rypyt, mahan, kaksoisleuan ja levinneen ripsivärin. Noin alkajaisiksi.

Jutusta tulee ilmeisesti koko aukeaman kokoinen. Ei mulle oikein ole vielä valjennut... Ei hyvä isä sentään, ei mulle oikein ole vielä valjennut. Naapuriinkin tulee Aamulehti. Pitää varoittaa niitä etukäteen.

Tampere oli muuten ihana 30 asteen kesässä. Olen aiemmin käynyt siellä vain hätäseltään - ihan niin kuin nyt en olisi - ja jotenkin katsoin sitä eri tavalla. Ihmeellisen keskieurooppalainen tuntu pienine kauppoineen ja vanhoine teollisuusrakennuksineen. Me likey!

Saiskohan sitä kirjotettua huomenna jotain?