Anonyymi vierailija kysyi aiemman postauksen kommenteissa:

"Saanko kysyä ihan uteliaisuudesta, että miksi ihmeessä et itse lue kirjoja? Kirjailija joka ei lue kuulostaa jotenkin omituiselta."


Luen kyllä, mutten kovin paljon enkä missään nimessä intohimoisesti. Garpin maailma on ollut kesken useita kuukausia. En varaa aikaa lukemiselle, vaan luen bussissa tai illalla nukkumaan mennessä. Nyt en kulje bussilla enkä voi lukea iltaisin. Nuorin lapsistamme on vielä niin pieni että nukkuu pimeässä vieressäni kun menen nukkumaan, eli voin lukea vain itsevalaisevaa kännykkää peiton alla (tai ehkä voisin hankkia suunnistajanlampun, jos nyt saivarrellaan!).

Lapsena luin todella paljon, mutta kun aloin ala-asteen loppuvuosina kirjoittaa, lukeminen väheni. Siinä on varmaan hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on ainakin se, etten juuri voi imeä keneltäkään vaikutteita, teen vaan omaa juttuani.

Sitten en keksinytkään huonoa puolta. Tai keksin, jotenkin se liittyy siihen, että lukeminen sivistäisi, mutta - mutta - häh? Miten lukeminen edesauttaisikaan omaa kirjoittamista? Jostain olen lukenut, että lukemalla tietää, mitä ei ainakaan halua kirjoittaa. En oikein ymmärrä sitä. Tarkoittaako se, että tarvitaan lukukokemuksia, jotta voi tunnistaa huonon ja hyvän tekstin? En oikein usko, että se on yksinomaan tuosta kiinni, sillä paljon lukeva voi silti kirjoittaa huonoja tekstejä. Jos lukemalla tulisi hyväksi kirjoittajaksi, lukutoukathan saisivat automaattisesti kustannussopimukset.

Olen samaa mieltä, että kirjailija joka ei lue kuulostaa jotenkin omituiselta. Mutta en tiedä miksi.

Summa summarum. Lukisin varmaan jonkin verran enemmän, jos olisi enemmän aikaa. Kolmilapsisessa perheessä sitä ei kovin paljon ole, ja sen käytän kirjoittamiseen.