Koko viikko meni eikä kuulunut mitään Arktiselta Banaanilta eikä sen paremmin muualtakaan. Paitsi että AB:n kustantaja ja kustannustoimittaja olivat liittyneet FB-ryhmääni, minkä tulkitsin viestivän: "Haluamme edelleen julkaista kirjasi, mutta meillä on nyt kiire ja palaamme lupaamiemme syvällisempien kommenttien kanssa mahdollisimman pian." Koska he lukevat tietääkseni tätä blogia, he varmaan oikaisevat harhaluuloni mikäli se sellainen on.

Olen tässä joutessani pohdiskellut kaikenlaista.

Arktista Banaania olen pohtinut aika paljon. Isä sanoi, että se kuulostaa sopivalta paikalta minulle, että intressimme ja toimintatapamme ovat samankaltaiset. AB on pieni kustantamo, joka liikkuu vikkelästi ja pystyy uskoakseni hyödyntämään markkinoinnissa uusia keinoja ja innovatiivisuutta (jota tunnetusti allekirjoittaneelta löytyy). Me likey! Tottakai ja tietysti iso vanha kustantamo toisi varmaan jotain uskottavuutta kirjailijalle enemmän kuin pieni ja uusi, mutta onko sillä mitään väliä, jos isolla, vanhalla kustantamolla jää sitten isojen, vanhojen nimien jalkoihin? AB on ostanut itselleen muutamia WSOY:lla turhautuneita nimekkäitäkin kirjailijoita. Sillä täytyy siis olla jotain todellista, mitä tarjota vaihtoehdoksi.

Sitä paitsi minä haluan, että tuotteeseeni uskotaan. En vieläkään käsitä, että AB halusi kirjani 24 tunnissa. Olen kokemuksen kautta oppinut, että parhaita yhteistyökumppaneita ovat juuri ne, jotka tosissaan uskovat mahdollisuuksiisi menestyä - heillä usko riittää huonon hetkenkin yli.

En tavoittele Finlandiaa, sen olen jo sanonut. En edes Hesarin esikoiskirjan palkintoa, ha! Tavoittelen sen sijaan isoa lukijajoukkoa ja hyvissä ajoin tehtyä sopimusta seuraavasta kirjasta. Markkinarakoa kyllä on - viime vuoden 20 myydyimmän kirjan listalla ei ollut ainuttakaan noin 30-vuotiaille naisille suunnattua teosta. Pokkarilistalla sen sijaan kyllä komeilee chick litiä käännöskirjoina - Lauren Weisbergeria, Himoshoppaajaa. Ostovoimaakin siis on oltava.