Joskus sitä törmää niin viisaisiin sanoihin, että heti ymmärtää ottaa niistä opikseen!

Selailin näet aamun leikkipuistoreissulla Eeva Joenpellon elämäkertaa Kuinka elää ihmisiksi? (Tiina Mahlamäki). Mä en ole lukenut itse yhtään Joenpellon kirjaa, mutta äitini on hänen suuri ihailijansa. Äidin mielestä myös Joenpellon elämäkerrassa on yhteneväisyyksiä mun kirjoittajanurani alkuun, joten olen vienosti kiinnostunut ja lukenut äidiltä lainaamastani kirjasta sieltä täältä pätkiä - lähinnä skannaillen mielenkiintoisia sanoja kirjoittamisesta ja julkaisuprosessista.

Bingo! Sivulla 109 kerrotaan Joenpellon työtavoista näin:

"[Joenpelto] kirjoitti aamupäivisin ja sai valmiiksi noin viisi liuskaa tekstiä päivässä. Sitä enempää, Joenpelto huomasi, ei kannattanut kirjoittaa, koska pitempään jatkaessa tekstistä tuli helposti liian löysää. Aamun alkaessa hän useimmiten kirjoitti puhtaaksi edellisenä päivänä valmiiksi saamansa liuskat, jolloin sen päivän kirjoittamisurakka on helpompi aloittaa. Jos päivän annos loppui luvun loppumiseen, hän teki lyijykynämerkintöjä seuraavana vuorossa olevaa lukua varten, jolloin oli helpompi aloittaa kuin täysin puhtaalta pöydältä."

Siinä suuntaviivoja sille, jolle kirjoittaminen on leipätyö. Mullekin, elokuusta alkaen, kun kuopuskin aloittaa pari viikottaista hoitopäivää. LCD-näyttöjen aikakaudella tosin ei tarvitse puhtaaksikirjoittaa, mutta jos vaan niskuroimatta lukisi läpi sen, mitä edellisenä päivänä on tullut tehtyä.