Nyt tiedän, miksi Martti ei halunnut palata Pohjois-Karjalaan. Ajatella, että olen kirjoittanut koko romaanin sen teeman ympärille, mutten ole tiennyt sitä. Keksin sen äsken vauvaa nukuttaessa.

Musta on aina mieletöntä, kun romaanin henkilöt jatkavat elämäänsä tekstin ulkopuolella. Olin esimerkiksi erityisen ilahtunut, kun Aino mainitsi koekappaleen luettuaan, että henkilöt ovat välillä pyörineet hänellä mielessä. Muistan myös yläasteen äikänmaikkani väittäneen, että hyvän tekstin tunnistaa juuri siitä. Olin silloin kirjoittanut jostain elämäntörmäämästä teinitytöstä romaania ja jäänyt miettimään, miten sen päähenkilölle mahtoi elämässään käydä...

Olen muuten päättänyt - tai no ainakin melkein - muuttaa Massen Martiksi tai joksikin muuksi. Se nimi vaan tökkii.