Luin eilen illalla pari riviä Veljen vaimoa. Olin innoissani, koska mulla oli pari päivää jo pyörinyt mielessä maaliskuinen lentokenttäkohtaus. Se kun oli onnistunut ja osoitti kykyni kirjailijana.

Jo näkee, mihin tämä johtaa.

Etsin lentokenttäkohtauksen (se oli vaikeaa, koska ainoa Veljen vaimon kopio, joka täällä paperisena on, on sellainen jossa sivut on tulostuneet sekaisin miten sattuu). Huomasin ensin yhden, sitten toisen jutun, mitä haluaisin korjata. Oli pakko hypätä kohtauksessa pari kappaletta eteenpäin, sitten pari taas lisää. Eikä, onko se ihan kauheeta sittenkin?

Miten muut ihmiset on voineet pitää siitä?! Onko ne lukeneet jotain ihan muuta kässäriä?!

Mä panin sitten kässärin pois ja päätin uskoa, että olen vaan väsynyt enkä jaksa lukea edes kokonaisia lauseita. Koetan tänään uudelleen. Ja sitä paitsi, onhan sitten tavaraa toimitustyöhön...