tiinanen kirjoitti toisaalla:

"Olen lukenut Kira Poutasen kirjat Rakkautta au lait ja Rakkautta al dente. Ne oli mielestäni puhdasta chick-littiä. Sen sijaan Poutasen nuortenkirja Ihana meri on todella ajatuksia herättävä ja masentava tarina anoreksiaa sairastavasta tytöstä. Eli ilmeisesti laidasta laitaan löytyy."

Tämä on musta mielenkiintoinen juttu. Pystyykö siihen, moneen eri genreen?

Ja tarkoitan siis, että pystyykö julkaisemaan suosittuja kirjoja ja tavoittamaan lukijat monella hiekkalaatikolla. Oon joskus lukenut jostain Leena Landerin kärsineen siitä, että hän on yrittänyt kirjoittaa kirjoja useammilla kuin yhdellä genrellä - siis että kulttuuripiireissä häntä on sen vuoksi katsottu kieroon, eikä myyntikään olisi niin hyvin onnistunut. En muista mistä olen lukenut enkä siis voi tietää puhunko ihan höpöjä, mutta näin mä nyt olisin muka muistavinani.

Mun puolesta kukin tehköön mitä huvittaa. Onhan näitä muitakin esimerkkejä, Leena Lehtolainen yhtenä heistä.

Mutta.

Lukijana ymmärrän kyllä tuon hankaluuden. Otat siitä ruokakaupan hyllystä sen perus-reijomäkesi, illalla avaat sen kivalla auringonlaskun terassilla kylmän kaljan kanssa. Luet ekan sivun etkä tajua siitä oikein mitään. Missä on Vares. Tässä on vaan jotain roomalaisen taiteen opiskelijoita. Luet vielä pari sivua ja ajattelet että voi jumalauta.

Kirjailija on brändi, halusi sitä tai ei. Reijo Mäen on määrä kirjoittaa lukijalleen tietynlainen kirja, josta ei löydy mitään taidehömpötystä. Antti Tuuri kirjoittaa Pohjanmaasta, eikö kirjoitakin, ihan aina ja joka kerta. Ja hei, mitähän siitä seuraisi, jos Helen Fielding yrittäisi kirjoittaa Bridget Jonesista vakavan synkkämielisen romaanin, jossa käsittelisi tämän synnytyksen jälkeistä masennusta? (Toim. huom. Siis tottakai BJ ja Darcy saivat lapsia ja BJ:stä tuli maailman ihanin sekopää-äiti.)

P.S.  Ilkka Remes käyttää pseudonyymiä, koska hän haluaa kirjoittaa joskus vielä jotain muutakin kuin dekkaritrillereitä. Mitähän nimeä mä alkaisin käyttää, jos mä haluaisinkin joskus kirjoittaa 1300 eKr. Egyptiin sijoittuvaa taideproosaa.

P.P.S. Olikohan se kärsijä sittenkin Lehtolainen eikä Lander. Äh. Pliis, oikaiskaa.