Miehen mumma soitti eilen Veljen vaimosta. Kehui kovasti ja kertoi tykänneensä. Sanoi että oli niin mieleenpainuva, erottui muista hänen viime aikoina lukemistaan kirjoista. Omia lapsenlapsia hän sanoi kovasti miettineensä kirjaa lukiessaan.

Alan uskoa, että olen toden totta saattanut kirjoittaa aikalaisromaanin, joka avaa 2000-luvun kolmikymppisten maailmaa muillekin ikäluokille ja ikäpolville. Tietysti edelleen kaikki lukijat ovat olleet tuttuja ja jäävejä lyttäämään - lukuunottamatta kustantajaa ja kustannustoimittajaa, joilla kuitenkin olisi aika isokin syy lytätä... Hmm.

Mumma on muuten perustanut minulle oman leikekirjan. Leikkaa kolumnini sinne talteen. Se tuntui ihanalta. Ei mulla ole koskaan ollut leikekirjaa, edes omaa! Minä säilytän kolumnejani magneetilla jääkaapin ovessa...