John Irving sanoi lauantain (tai ehkä perjantain) Ilkassa, että kirjailijat kertovat niin usein samaa tarinaa, ettei hän edes ymmärrä miksi siitä edes puhutaan. Ymmärrän Irvingin ajatuksen: mitäpä muuta kirjoittaja voisi kertoa kuin omia tarinoitaan, jotka ovat vähät koko maailman laajuuteen nähden. Vaikka tarinat olisivat mielikuvitusta, ne koostuvat silti niistä aineksista, joita kirjoittaja on omassa elämässään saanut maistella. Sellaisesta ei voi kirjoittaa, josta ei tiedä mitään.

No. Aloin tietysti ahdistua siitä.

Veljen vaimo päättyy niin, että sitä periaatteessa voisi vielä jatkaa. Joku lukijoista on kysynyt, tulisiko siihen jatko-osa. En ole suunnitellut jatko-osaa, mutta näen kyllä, mistä voisi jatkaa - itse asiassa niitä tarinoita on useita.

Mutta! Mä huomasin, että Juuret jatkaa samaa tarinaa! Ihan eri kontekstissa ja ihan eri ihmisillä, mutta kuitenkin siinä mennään askel eteenpäin. Ja Kotiinpaluu - kolmas romaani, joka on kesken ja johon olen ajatellut paneutua vasta Juurien jälkeen - on sitten selvästikin kolmas askel, sillä se alkaa tavallaan siitä, mihin Juuret päättyy.

Niin että mulla on kai sitten vaan yksi tarina kerrottavana. Onko sillä jotain väliä?