Kunpa joku kysyisi, mitä teen työkseni. Saisin sanoa, että olen vapaa kirjailija.

Mulla ei ole työpaikkaa, ei vakituista eikä määräaikaista, vaan kirjoitan kirjaa ja ohessa kolumnia. Olen siis vapaa kirjailija.

Jos tällaista elämää saisi jatkaa lopun ikäänsä, mitä tässä olisi valittamista. Todennäköisyyksien valossa se ei ole kovinkaan todennäköistä, mutta toisaalta ei ole kovin todennäköistä sekään minkä jo olen kokenut näissä töissä. Että ensimmäinen kustantaja, jolle paperinsa lähettää, sanoo kyllä kiitos ja vielä heti seuraavana päivänä kässärin saamisesta. Että molemmat tahot, joille tarjoan kolumnia, ovat valmiit sopimaan siitä hetimiten.

Eikö siis ole sallittua unelmoida, että voin rikkoa todennäköisyyksiä muissakin asioissa? Että ei koskaan enää tarvisi olla töissä kahdeksasta neljään, vaan saisi tehdä töitä tunnin silloin kun tuntuu siltä. Livauttaa lasten iltapalat ja -sadut miehen vastuulle, koska just nyt tuli hyvä idea!

Kyllä mulla on käynyt hyvä tuuri. En todellakaan tarkoita, että kyse on pelkästä tuurista - oonhan mä kirjoittanut ja editoinut kirjan sekä aktiivisesti ajanut omia asioitani - mutta ilman hyvää tuuria näin ei kuitenkaan olisi käynyt. En mä ole mikään taivaan lahja maailmalle.

Mut uskon, että mulle on markkinarakoa.

Lopetan, ei tätä kukaan enää lue kuitenkaan, on teillä tähdellisempääkin tekemistä. Mutta mä olen tänään todella, todella fiiliksissä, tänään tosiaan uskon itseeni! Haastan jonkun ampumaan mut alas täältä pilvistä!